Kevät on heräämisen aikaa. Luonto puhkeaa jälleen kukkaan pitkän marrasajan jälkeen. Jo syksyllä alkanut pimeä kaamos on väistynyt, ja aurinko on alkanut lämmittää ja valaista. Muutoksen ympäristössä ovat huomanneet myös ihmiset, sillä kevät tekee monet meistä ahkeriksi ja innokkaiksi. Tuskin maltamme odottaa tulevaa kesää, josta nautimme täysin rinnoin. Täällä kaukana Pohjolassa kesä on tunnetusti lyhyt. Siksi onkin tärkeää valmistautua hyvin niihin muutamiin kuukausiin, joita kutsumme kesäksi. Kevään merkkeihin kuuluvat tietysti myös monet tapahtumat. Ankean talven aikana ihmiset pysyttelivät pirteissään eikä vastaavanlaista menoa kuin nyt juuri ollut käynnissä. Pitkin kevättä on käynnistynyt mitä erilaisimpia tapahtumia ympäri kaupunkia.

Tapahtumien kirjo alkaa täyttää kalentereita. Pian on vaikeaa löytää vapaata päivää, jolloin ei juhlistettaisi jotain merkkitapahtumaa. Eurooppa-päivä sentään on vielä löytänyt paikkansa muuten niin vilkkaassa kevätkalenterissa. Tänä vuonna päivä on erityisen muistettava, sillä kyseessähän on Euroopan unionin 50. juhlavuosi. Tasan viisikymmentä vuotta sitten Ranskan silloinen ulkoministeri Robert Schuman lausui Euroopan yhteisön syntysanat Pariisissa. Kaikki alkoi oikeastaan ehdotuksesta talousyhteistyöstä Ranskan ja Saksan välillä. Tavoitteena oli asettaa näiden kahden valtion hiili- ja terästuotanto yhteisen järjestön valvottavaksi. Järjestö oli alusta asti avoin myös muille Euroopan maille, ja niin lopulta syntyi meidän kaikkien nyt tuntema Euroopan unioni.

Eurooppa-päivää vietetään kaikissa unionin jäsenmaissa. Suomen päätapahtumia isännöi kaunis ja aina niin aurinkoinen Turku. Päivää juhlistetaan katu- ja toritapahtumin kaikkiaan 16 paikkakunnalla sekä kouluissa ja oppilaitoksissa. Katukuvassa Eurooppa-päivä näkyy juhlaliputuksin. Suomen lipun rinnalla liehuu tuttu unionin sininen tähtilippu. Suomessa päivää on vietetty koko jäsenyytemme ajan eli aina vuodesta 1995 alkaen. Muissa unionin jäsenmaissa päivää on vietetty vuodesta 1986 lähtien.