Tänään on vietetty kansallista epäonnistumisen päivää. Tarkkaan kun kaikenlaisia teemapäiviä etsii, niin niitä taitaa löytyä vuoden jokaiselle päivälle omansa. Epäonnistumisen päivä lienee yksi niistä erikoisimmista, mutta varmasti paikallaan. Ryppyotsainen suomalainen tapa suhtautua onnistumisiin ja epäonnistumisiin ei aina jätä tilaa mokailuun. Maailma on koneellistunut ja kaupungistunut vauhdilla sitten 1950-luvun. Uudet liiketoimintaideat ovat käynnistyneet viime vuosikymmeninä erityisesti Internetin myötä. Monille näille on yhteistä ainakin se, etteivät ne ole suomalaisia. Tällaiset innovaatiot kysyvät niin sanottua riskirahoitusta, jota Suomessa ei juuri ole ollut saatavilla. Kotimaiset rahoitusmarkkinat tuntuvat välillä toimivan yhä kuin maatalousvaltaisessa maassa, ja rahaa lainataan 110-prosenttisia vakuuksia vastaan asuntoihin ja muihin varmoihin kohteisiin. Uskallusta siis puuttuu, kun epäonnistumista pelätään. Epäonnistumisen päivänä olisi moni pankki saanut lisää asiakkaita tarjoamalla päivän ajan riskirahoitusta. Toisaalta syitä löytyy myös kääntöpuolelta.

Moni yrittäjäkään ei uskalla epäonnistumisen pelossa ottaa rohkeita askeleita. Liiketoimintaa harjoitetaan pienimuotoisesti juuri siinä laajuudessa, että työllistää itse yrittäjän ja ehkä korkeitaan muutaman perheenjäsenen. Monissa firmoissa liiketoimintaa olisi helppo laajentaa loppujen lopuksi melko vaivattomasti, mutta vähäisetkin riskit katsotaan liian suuriksi ja niin jäävät tuhannet ja taas tuhannet uudet työpaikat syntymättä. Tänään on nyt sitten kuitenkin ollut lupa epäonnistua. Mokista ei ole saanut tai ei ainakaan olisi pitänyt saada negatiivista palautetta ja kaikenlaisia kömmähdyksiä on pitänyt katsoa läpi sormien. Monikohan on noudattanut päivän teemaa ja vain taputtanut olalle toisen tekemästä virheestä tai antanut itselleen anteeksi kompurointiaan? Teemapäiviä siis riittää ja odottaa vain sopii, koska vastaan tulee se täydellisen onnistumisen päivä.