Ei aivan Picassoa

Tietokonegrafiikasta tulee ensimmäisenä mieleen tietokonepelit ja niiden näyttävät graafiset käyttöliittymät. Kieltämättä pelit ovat tehokkaasti hyödyntäneet tietotekniikan mahdollisuudet, ja tuloksena on lukemattomia toinen toistaan upeampia ajanvietesovelluksia. Pelit ovat asettaneet myös melkoisia vaatimuksia tekniselle kehitykselle. Näytönohjaimet ovat vuosi vuodelta kehittyneet yhä nopeammiksi ja monipuolisemmiksi. Myös pelien pohjana olevat ohjelmistot ovat kehittyneet ja peleissä näkyvät maisemat ja hahmot alkavatkin jo erehdyttävästi muistuttaa korkeatasoista animaatiota, vaikka vielä on peleilläkin matkaa filmaattiseen esitykseen.

Tietokonegrafiikkaa näkee myös muissakin yhteyksissä kuin vain peleissä. Monet nykytaiteilijat ovat rohkeasti ryhtyneet toteuttamaan itseään tietokoneella ja sen suomilla graafisilla elementeillä. Luonnollisestikin hyvän grafiikan työstäminen vaatii kaiketi myös hyviä työkaluja, kuten kuvankäsittelyohjelmia. Nämä ohjelmat puolestaan edellyttävät graafikolta taitoja käyttää sovellusta. Ideoita varmasti pulppuaa, mutta niiden toteuttaminen yksistään tietokoneen kuvaruudulla ei aina ole helppoa. Kynällä tai siveltimellä puhtaan valkoisen paperin saa hetkessä sotkuiseksi, mutta elektronisen kanvaasin peittäminen ajatuksillaan saattaa vaatia jo enemmän taitoja.

Aina ei kuitenkaan tarvita äärimmäisen monipuolisia työkaluja taiteellisten intohimojensa toteuttamiseksi. Kuten niin kaikessa tässä elämässä niin myös taiteessa tärkeintä on idean syntyminen. Ilman ideaa paletti pysyy koskemattomana ja kangas puhtaana. Vasta kun idea luomuksesta on syntynyt, voi alkaa materialisoida sitä joko kuvataiteeksi tai veistokseksi. Tietokoneen kuvaruutu tarjoaa toistaiseksi vain kaksiulotteisen maailman, joten kuvataiteet ovat lähinnä sitä, mitä tällä tekniikalla saa aikaiseksi. Varakkaammalle taiteilijalle on toki tarjolla kolmiulotteisia veistoksia sorvaavia järjestelmiä, mutta niiden hankinta ja käytön opettelu kuulostaa jo enemmän konepajalta kuin ateljeelta.

Matti Mattila: Yön katse (2006)

Yön katse

Matti Mattila (2006)

Oheiseen grafiikkaan "Yön katse" sain idean eräässä seminaarissa, jossa katselin seinälle heijastettua esitystä. Seminaarilla sen enempää kuin esitykselläkään ei ollut mitään tekemistä tietokonegrafiikan kanssa. Ideani syntyi, kun esityksen kolmas aihepiiri alkoi ja sitä osoittamaan seinälle heijastettiin suuri valkoinen numero "3" mustalla taustalla. Numero oli oikeastaan liian suuri, jotta siitä olisi eturivissä istuva voinut hahmottaa matemaattisen merkinnän. Minulle siinä näkyikin itse asiassa kallellaan olevat hiiren korvat. Mietin hetken tuota näkyä ja aloin hahmotella, miltä numero näyttäisi, jos se kierrettäisiin 90 astetta vastapäivään. Kokeilin heti ajatustani tietokoneella, ja niin syntyi kuvan grafiikka. Ei se ole aivan Picassoa, mutta minua itseäni sitäkin enemmän!

Julkaistu lauantaina 11.11.2006 klo 15:50 avainsanoilla grafiikka ja harrastukset.

Edellinen
Vaasia vailla
Seuraava
Kaiken keskipisteenä