Ylioppilaslehti (13/2006) on selvittänyt julkkisten tyylikkyyttä artikkelissaan "Pinnallista politiikkaa". Jutussa tutkitaan, miten politiikkojen edustuskelpoisuus ja menestys on kiinni tyylikkyydestä. Artikkelin ainekset sopisivat mainiosti myös liike-elämään. Itse olen seurannut suomalaisten liike-elämän vaikuttajien ja yritysjohtajien edustuskelpoisuutta ja verrannut sitä vastaavaan ruotsalaiseen tyyliin. Työskentelin paljon naapurimaamme yritysten kanssa 80-luvulla ja jo tuolloin panin merkille ruotsalaisten johtajien tyylikkyyden. Edustuksellisuus on erinomaista myös pohjoisamerikkalaisilla johtajilla, joita tapasin samoihin aikoihin liikematkoillani. Kun sitten vertasin suomalaisia yritysjohtajia, olivat he lähes kaikki poikkeuksetta ensinnäkin liikalihavia ja toisekseen huonosti pukeutuvia. Rasvaiset ja parturoimattomat hiukset roikkuivat puolittain otsalla ja puvun housut olivat rypyssä, kuten istumatyöläisillä usein on. Mitenkään harvinaista ei ollut tavata suomalaista johtajaa, joka näytti juuri heränneen sänkileukoineen ja takkutukkineen.
Ruotsalaiset virkaveljet olivat ja ovat pukeutumisessa yhä toista maata aivan kirjaimellisestikin. Myös suomalaisten naisjohtajien pukeutumisessa ja yleisessä ulkoasussa olisi rutkasti toivomisen varaa. Kesällä satuin osallistumaan erääseen palaveriin, jossa mukana oli vastanimitetty naisjohtaja. Stylistillä olisi ollut paljon asiaa tälle nuorelle rouvalle. Mielestäni tiukat farkut, hihaton toppipaita, alaselässä vilkkuva tatuointi ja paljaat jalat eivät oikein kuulu johtajan imagoon, vaikka olisi kuinka kuuma kesäpäivä. Mauton ja rahvaanomainen pukeutumistyyli syö uskottavuutta. Suomalaiset pihtaavat vaatteissa. Samoja vaatteita käytetään viikosta toiseen, ja ne vaihdetaan vasta, kun olo alkaa tuntua epämukavalta. Monesti tämä on liian myöhäistä, sillä monien kanssaihmisten olo on ollut epämukava jo paljon aikaisemmin. Muistan eräänkin toisaalta huvittavan mutta samalla myös epämiellyttävän tapauksen, jossa eräs tuttu liikemies nojautui tuolillaan taaksepäin vieden kädet niskan taakse. Aloin voida pahoin, kun näin tummankeltaiset läiskät valkoisen kauluspaidan kainaloissa.
Pukeutuminen ei ole ainoa, missä suomalainen säästää. Monet tuntuvat käyvän pesulla kerran viikossa eli silloin saunapäivänä. Erityisesti kesällä voi ohikulkevasta henkilöstä lemahtaa yököttävä haju, vaikka eihän tämä siivottomuus ole vuodenajoista kiinni. Harva se päivä törmään henkilöön, joka ei ole vaihtanut paitaa moneen viikkoon. Enää ei tarvitse ihmetellä, miksi suomalaiset eivät pärjää maailmalla. Aina pitää olla edustuskelpoinen, niin kotona kuin vieraissakin. Vanhemmat antavat lapsilleen pukeutumis- ja elintapaesimerkkejä. Nyt kun katselen nykynuorison rääsyistä pukeutumistyyliä, voisin luulla ihmisten elävän kerjuulla ja hädässä. Vanhempien ruokoton pukeutuminen on näin heijastunut lasten ja nuorten pukeutumiseen. Tuulipukukansa ei näytä pääsevän eroon halpahallien vaatetarjouksista.