Suomessakin on alkanut yleistyä amerikkalaistyylinen likainen vaalipeli. Suuret puolueet soimaavat surutta toisiaan ja varoittelevat äänestäjiä valitsemasta väärää puoluetta. Puolueiden keskinäisen sanasodan vielä ymmärtää. Vaalien välissä puolueita syytetään värittömyydestä ja toistensa kaltaisiksi. Ainakin juuri nyt erot tulevat esille, joskus jopa räikeän selvästi. Vastakkainasettelun aika ei ole ohi, ja oikean luulisi voivan erottaa vasemmasta. Punaisen ja sinisen väliin jää puolelta toiselle tähyilevä vihreä, tosin tässä värivertauskuvauksessa ei ole kyse samannimisestä puolueesta. Vihreät elävät nimittäin omaa elämäänsä aivan kuten tekevät kaikki muutkin suuremmat puolueet.
Peli eduskuntapaikoista käy yhä likaisemmaksi. Televisiossa on alkanut pyöriä puolueiden mainosten lisäksi omituinen tukikampanja, jonka on masinoinut SAK. Ammattijärjestöjen kampanjan tarkoituksena on muistuttaa äänestäjiä äänioikeudestaan. Ajatus on jalo ja arvokas, mutta tapa, jolla se esitetään, on herättänyt närkästystä monilla tahoilla. Mainos on puolueellinen ja tukee erityisesti sosialidemokraattien vaalikampanjaa pelottelemalla työntekijöitä työnantajien mielivallalla. Tietenkin tällaiset mielipiteet kannattaa jättää omaan arvoonsa eikä niistä tule menettää yöuniaan. Tällaisista mainoksista voi helposti päätellä, etteivät ammattijärjestöjen tärkeät sedät ja tädit ole saaneet liiketaloudellista koulutusta tai, noh, voisi jopa luulla etteivät ole saaneet koulutusta ensinkään. Kaikki yrittäjät tietävät liike-elämän kultaisen säännön, ettei kilpailijan nimeä tule mainita turhaan eikä missään tapauksessa tule herjata kilpailijaa. Politiikassakin pätee vanha viisaus: pääasia ei ole, mistä puhutaan vaan että puhutaan. Joka kerta kun mainitsee kilpailijansa, on se kuin mainostaisi vastustajaansa.
Kunkin puolueen tulisi keskittyä oman vaaliohjelmansa ja tavoitteidensa esittelyyn. Muiden mollaaminen vie kallista aikaa oman päämäärän julistamisesta ja on loppujen lopuksi aivan turhaa. Äänestäjät ovat viisaita ja pystyvät yhä ajattelemaan omilla aivoillaan ja tekemään itsenäisiä päätöksiä, myös äänestyskopissa. Paitsi tietysti, jos demareiden kannattajat ja ammattijärjestöjen jäsenet ovat niin yksinkertaisia, että tarvitsevat kuvatunlaista johdatusta. Silloin nyt nähdyt omituiset pelottelukampanjat ja loanheitot ymmärtää. Toivoa vain sopii, ettei maamme kykypuolue Kokoomus sorru samanlaiseen ala-arvoiseen aidan yli huuteluun kuin punaiset ystävämme. Ennen pitkään herjat osuvat kuitenkin omaan nilkkaan.