Talven harmaina iltoina voi aikaansa viettää rattoisasti hyvän kirjan parissa. Isänpäivä on perinteisesti ollut juuri se päivä, jolloin isää lahjotaan joko partakoneella tai dekkarilla. Eilen satuin viilettämään bussilla kaupungille, kun edessäni istunut vanhempi rouva keskusteli kovaan ääneen matkapuhelimellaan. Ympärillä istuneille matkustajille ei jäänyt epäselväksi, että puhelun aiheena oli tuleva isänpäivä ja ehkäpä isoisälle hankittava lahja. Rouvan ääni alkoi nousta ja muuttua vähitellen jopa vihaiseksi sitä mukaa, mitä enemmän eri lahjavaihtoehtoja puhelimessa käytiin läpi. Arvelin, että jälkipolvi siellä ehdotteli mummolle kaikenlaista hankittavaa, mutta selväksi tuli puolelle bussille, että kirja se ei ainakaan ole. Olisi tuokin mummorukka voinut puhua tärkeän puhelunsa kotona eikä kailottaa sitä kaiken kansan kuultavaksi.

Kirjahyllystäni löytyi iso ja paksu luontoaiheinen kirja. Suuri suomalainen luonto-opas ilmestyi jo kaksitoista vuotta sitten, mutta yhä edelleen se on ajankohtainen. Luonto ei ole vuosikymmenessä muuttunut niin paljoa, etteivätkö kirjan faktat vielä pitäisi paikkansa. Noin nelisatasivuinen luonto-opas on jo koollaankin mitattuna tuhtia luettavaa. Teoksessa on satoja nelivärikuvia kasveista ja eläimistä. Seikkaperäiset kuvaukset kertovat kasvien ja eläinten peruspiirteet sekä latinankielisen nimen lisäksi paljon kiehtovia yksityiskohtia. Parhaimmillaan opuksen tietoja voi hyödyntää kesällä, kun luonto on kukkeimmillaan, joskin ei talvikaan luontoharrastajaa haittaa. Kirjasta nimittäin löytyy myös talviajanjaksolle hyödyllistä tietoa kuten vaikkapa jälkien tunnistamista lumihangessa. Suurta suomalaista luonto-opasta lueskellessa talvi kuluu kuin varkain.

Halkka, Antti; Kaaro, Jani; Valste, Juha ja Vuokko, Seppo

Suuri suomalainen luonto-opas

ISBN

951-571-023-5

Kustantaja

Otava