Selailtava paperille painettu puhelinluettelo alkaa näinä päivinä olla jo katoavaa kansanperinnettä. Vuosikymmeniä sitten puhelinluettelot olivat käytännöllisiä, kun Internet ei vielä ollut arkipäivää. Soitto maksulliseen numerotiedusteluun oli toinen vaihtoehto, mikäli mieli saada selville jonkun puhelinnumeron. Aikoinaan kotitalouksiin jaettiin kerran vuodessa kortti, jolla sai lunastaa yhden puhelinluettelopaketin. Luetteloita jaettiin usein pankeista, posteista ja myöhemmin myös päivittäistavarakaupoista ja kioskeista. Firmoissa tietysti tarvittiin enemmän näitä paksuja hakemistoja, mutta ylimääräiset kappaleet olivat tyypillisesti maksullisia ja niitä hankittiin yrityksiin säästeliäästi. Jokavuotinen kilpailu työntekijöiden kesken olikin sitten se, kuka sai oman puhelinluettelon. Sillä mitattiin tietyllä tavalla arvostusta ja tärkeyttä työpaikalla.

Postiluukustani tungettiin eräänä päivänä paksuhko keltainen katalogi. Luulin jo, että nämä puhelinluettelot olivat muinaisjäänteitä, mutta vielä nuo näyttävät voivan hyvin. Varsinaisesta numerohakemistosta ei kuitenkaan ollut kyse vaan niin sanotuista keltaisista sivuista eli yrityshakemistosta mainoksineen. Ihmettelen vain niitä yrityksiä, jotka yhä laittavat hyvässä uskossa mainoksen keltaisille sivuille. Itse ainakin heitin luettelon saman tien menemään. Jos tarvitsen jotain keltaisilla sivuilla julkaistua tietoa, haen sen netistä. Toisin sanoen nettinäkyvyys on firmoille elinehto nykyään. Jos firmaa ei löydy Internetistä, tarkoittaa se käytännössä samaa kuin firmaa ei olisi olemassakaan. Säälittää vain luonnonvarojen ja energian tuhlaaminen tällaisiin joutavanpäiväisiin katalogeihin. Onneksi luetteloiden julkaisijat ovat tulleet järkiinsä, koskapa tänään luin uutisen, jossa kerrottiin, että keltaiset sivut putoavat postiluukusta ensi vuonna vain tilaaville asiakkaille.