Vähähiilihydraattinen ruokavalio eli karppaus on nyt muotia. Karppaaminen on noussut myös uutisotsikoihin ja muutamat ravintoasiantuntijat ovat ennättäneet tuomita koko villityksen. Sana karppaus on johdettu englannin kielen low-carbohydrate diet tai lyhyemmin vain low carb -termistä. Sananmukaisesti termi tarkoittaa vähähiilihydraattista ruokavaliota, mutta suomalainen johdannainen on mielestäni paljon esikuvaansa näppärämpi ilmaisu. Sanat ovat niin uusia, ettei esimerkiksi käyttämäni LibreOffice-tekstinkäsittelyohjelman suomen kielen oikoluku tunnista niitä opettamatta. Karppaamisen taustalla ovat hiilihydraatit, jotka koulun kemiantunnilta ovat tuttuja hiilen, vedyn ja hapen yhdisteitä. Karppaukseen perustuva ruokavalio pyrkii rajoittamaan hiilihydraattien määrää, ja monet ovat alkaneet karppaamaan erityisesti painonhallinta silmällä pitäen.
Karppaamisen on väitetty jo muuttaneen elintarvikevalmistajien tuotantosuunnitelmia. Tietoiset kuluttajat ovat ryhtyneet välttelemään muun muassa hiilihydraattipitoisia leipiä, minkä seurauksena vähähiilihydraattisten leipomotuotteiden suosio on kasvanut kovasti. Vaikka olenkin tietoinen hiilihydraattien vaikutuksesta ruokavaliossa, en ole muuttanut ruokailutottumuksiani nykyisestä monipuolisesta ja mielestäni riittävän terveellisestä mallista. Tavallinen arkileipä kuuluu yhä edelleen ruokapöytään, vaikka suomalaisten market-ketjujen leipätarjonta on erittäin kehno. Muovilta maistuvat, ilmatäytteiset, mauttomat, korpuiksi kuivuneet ja toisinaan nahkaakin sitkeämmät leivät täyttävät elintarvikekauppojen leipähyllyt. Joudun joka kauppareissulla käyttämään suurta mielikuvitusta löytääkseni tuoretta ja hyvänmakuista leipää.
Perjantaina olin taas ruokaostoksilla ja päätin kokeilla ensimmäisen kerran karppausleipää. Päädyin uuteen valintaan vain siksi, etten löytänyt mitään maukasta leipää loppuiltapäivästä. Parhaimpana leivänmyyntiajankohtana eli silloin, kun ihmiset palaavat töistä, kauppojen leipähyllyt ammottavat yleensä tyhjyyttään. Suomessa kun leivät jostakin kummallisesta syystä leivotaan aamuyöstä ja tuodaan aamuvarhaisella kauppoihin. Päivän mittaan leivät ehtivät kuivua korpuiksi ja ovat kovia kuin kivet, kun niitä pitäisi sitten ostaa illalla. Pääsin karppauksen makuun lauantaiaamun aamiaispöydässä, kun laitoin suuhuni ensimmäisen palan karppaussämpylästä. Jauhoin kumimaista leivänpalaa pitkään ja vähä väliä yököttelin yrittäessäni niellä kamalanmakuista sämpylää. Sain vaivoin pienen leivän kurkusta alas todetakseni vain, ettei minusta ainakaan tämän makuelämyksen myötä tullut karppaajaa. Heitin lähes täyden sämpyläpussin roskiin. Kävin kaupassa toistamiseen ja ostin pussillisen vastaleivottuja oikeita kunnon voisarvia. Aitoon voitaikinaan leivotut croissantit suorastaan tihkuivat rasvaa, ja paperipussi oli lyhyen ajan kuluttua paikoin läpikuultava. Ihanan maukkaat sarvet katosivat nopeasti parempiin suihin sormet luonnollisesti rasvaisina ja suupielet lehteviä murusia pudotellen.