Joulukuusi on tärkeä joulun elementti. Joidenkin mielestä joulu ei ole mitään ilman joulukuusta. Kuusen lisäksi tunnelmaa luovat havuköynnökset ja kranssit. Tapa on jatkunut jo sukupolvien ajan, mutta aivan ikiaikaisesta perinteestä ei ole kysymys. Kristinuskon levittyä yli Euroopan alettiin saksalaisissa kodeissa koristella huoneita vihrein kuusenoksin 1500-luvulla. Saksassa kuusi yhdistettiin ikivihreään puuhun, jota pidettiin egyptiläisten, kiinalaisten ja juutalaisten muinaisissa perinteissä ikuisen elämän symbolina. Euroopassa puun palvonta säilyi erityisesti pakanoiden keskuudessa vielä kristinuskon valloituksen jälkeenkin. Vanhaan germaaniseen ja kelttiläiseen tapaan kuului joulupölkyn eli koko puun polttaminen jouluaaton ja joulupäivän aikana. Pölkkyä voidaan pitää nykyisen joulukuusemme edeltäjänä. Joulukuusi saattaa eräiden tulkintojen mukaan olla peräisin myös katolisen kirkon keskiaikaisista seimiasetelmista, joissa käytettiin omenoin ja öylätein koristeltuja paratiisipuita. Omenaa pidettiin syntiinlankeemuksen ja öylättiä katumuksen symbolina. Joulukuuseen on alusta asti liitetty voimakasta symboliikkaa. Ikivihreä puu symboloi elämän jatkuvuutta. Kynttilät ja valot liitetään Jeesuksen syntymään ja joulutähteen. Koristeet puolestaan kuvaavat joulun lahjoja.

Joulukoristeisiin käytetyt kuusenoksat sidottiin aluksi suuriksi kimpuiksi. Kimppujen koko kasvoi, ja vähitellen ne korvattiin kokonaisilla kuusenlatvoilla ja kuusipuilla. Joulukuusen nykymuodon uskotaan syntyneen juuri Saksassa, jossa ensimmäinen julkinen joulukuusi pystytettiin Strasbourgissa vuonna 1605. Tätä kuusta koristivat kristinuskon symboleina tunnetut punaiset omenat. Puiden koristelukin muuttui yhä runsaammaksi ja juhlavammaksi. Koristeina käytettiin kullattuja pähkinöitä, leivonnaisia sekä hopean- ja kullanväriseen paperiin käärittyjä hedelmiä, erityisesti omenoita. Koristeet olivat mitä ilmeisimmin nykyisten kimaltelevien pallokoristeiden edelläkävijöitä. Lamee eli metallinen tai metallinhohtoinen nauhakoriste keksittiin niin ikään Saksassa 1600-luvulla. Joulukuusen kynttilät puolestaan symboloivat tähtitaivasta. Tarinan mukaan saksalainen uskonpuhdistaja Martti Luther keksi valaista kuusen kynttilöin ihasteltuaan talvisen tähtitaivaan tuiketta kuusimetsän yllä. Hän halusi havainnollistaa kokemuksensa sytyttämällä kynttilöitä kuusen oksille. Latvatähti on sekin kristinuskon eräs tärkeimmistä symboleista. Se muistuttaa joulutähteä, joka ohjasi kolme itämaan tietäjää seimen luokse. Sähkökynttilät alkoivat yleistyä 1950-luvulla ja lopulta ne korvasivatkin perinteiset elävät kynttilät.

Joulukuusi vakiinnutti asemansa saksalaisissa kodeissa 1800-luvulla. Saksalaisilla on ollut muutenkin merkittävä rooli joulukuusen ja sen koristelun historiassa. Perinne siirtyi maahanmuuttajien mukana myös Amerikkaan, jossa joulukuusi on koristanut mm. Yhdysvaltojen presidentin virka-asunnon eli Valkoisen talon edustaa jo vuodesta 1891 lähtien. Suomalaisiin koteihin joulukuusi saapui 1900-luvun alussa. Aluksi metsän tuoksuinen kuusi sai luoda joulutunnelmaa kaupunkilaiskodeissa sellaisenaan. Myöhemmin kuusiperinne levittäytyi maaseudulle, ja kuusta alettiin koristella vaurastumisen myötä. Koristeina käytettiin esikuviensa tapaan omenia ja muita pikku herkkuja. Näiden lisäksi koristeiksi kelpasivat paperista leikellyt kuvat, paperinauhat ja varsinkin suomalaisten keskuudessa suositut lippunauhat. Suomalaisuus ja suomen kielen asema voimistui 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa, mikä näkyi kuusta koristavina lippunauhoina. Tapa voimistui entisestään Suomen itsenäistymisen aikaan. Olkikoristeet yleistyivät nekin 1900-luvun alussa. Suomessa olkea oli helposti saatavilla ja tuolloin vielä käsityövaltaisessa yhteiskunnassa sen käsittely oli tuttua. Ulkomailta tuodut lasipallot alkoivat koristaa varakkaimpien perheiden joulukuusia 1920- ja 1930-luvuilla. Sotavuosina koristeita tehtiin saatavilla olleista tarvikkeista eikä joulukuusesta luovuttu sodan aikanakaan. Jouluperinteiden noudattaminen toi turvallisuuden ja jatkuvuuden tunnetta ahdingon keskelle.

Joulupuu ei kuulu enää vain kristittyjen perinteisiin. Nykyään joulukuusen voi nähdä eri maissa ja eri kulttuureissa. Joulukuusesta on tullut yleismaailmallinen ja merkittävä joulun ajan merkki. Kuusesta on tehty myös lukuisia joululauluja, joista tunnetuimmat ovat "Joulupuu on rakennettu" ja "Oi kuusipuu". Alun perin pöydällä pidettävä tai kattoon ripustettava pieni latvus on kasvanut kokoa vuosisatojen saatossa. Kaupungeissa kuusi ostetaan hyvissä ajoin toreilta ja maalla se kaadetaan omasta metsästä. Joulukuusikauppa alkoi Saksassa, jossa kuusia myytiin toreilla jo 1530-luvun alussa. Yhdysvalloissa ensimmäinen joulukuusikauppias aloitti 1882 New Yorkin kaupungissa. Nykyään joulukuusen voi ostaa muovisena. Muovinen kuusi on kestävää kehitystä, sillä sitä voi käyttää vuodesta toiseen, kun oikeiden kuusipuiden synnyttämä kaupankäynnin logistiikka ja jäteongelmat vähenevät. Joulukuusen arvellaankin koristavan noin miljoonaa suomalaiskotia joka joulu. Yhden hengen talouksista vain puolet hankkii kuusen kotiinsa siinä missä vähintään nelihenkisistä perheistä sen hankkii neljä viidestä. Joulun merkitys tuntuu välillä hukkuvan kaupallisuuden jalkoihin. Kaikesta huolimatta juhlavan ajan perinteiset symbolit, kuten joulukuusi, tuntuvat kestävän ajan hammasta ja säilyttävän asemansa maailman melskeiden keskellä.