Kävin iltapäivällä maustamattomien tuorejuustojen makutestissä. Tarjolla oli neljän eri valmistajan tuorejuustoja, joita maistelin niin sanotusti sokkona eli en tiennyt mikä valmiste oli kenenkin valmistajan tuote tai tuotemerkki. Juustoissa oli ainakin maun perusteella selkeitä eroja. Levitettävyydessä oli myös hienoisia eroja, sillä osa oli pehmeitä ja veteliä kun taas osa juustoista oli tahnamaisia ja kiinteämpiä kuin muut. Neljästä tarjokkaasta erotin kuitenkin selvän suosikin, mutta en edelleenkään tiedä, mistä tuotemerkistä oli kyse. Testistä poistuessani ja hissiä käytävässä odotellessani katseeni kiinnittyi seinällä olleeseen käsikirjoitettuun varoitukseen. Siinä luki isoilla kirjaimilla "Hälyytys päällä klo 8.00 saakka!" En voinut vastustaa kiusausta ja niin kaivoin laukusta kameran ikuistaakseni varoitustekstin.

Makutestin jälkeen otin rautatieasemalta ratikan Hakaniemeen. Varsapuiston pysäkillä melkein täyteen ratikkaan tuli yllättäen tilaa ja syykin oli selitettävissä, kun vaunuun astui joukko lipuntarkastajia. Eräs vähän pummin näköinen mies yritti vielä tunkea ulos, kun ratikka teki jo lähtöä. Määrätietoinen tarkastaja esti pakoyrityksen, ja mies joutui puremaan hammasta jäätyään kiinni liputta matkustamisesta. Spåra nytkähti liikkeelle ja samalla alkoi kuhina ja liputtomien rahastus. Ensimmäisenä tarkastusmaksun sai hetki sitten ulos pyrkinyt, mustiin aurinkolaseihin pukeutunut miekkonen, jolla ei myöskään ollut rahaa maksaa sakkoaan paikan päällä. Kaikkiaan laskeskelin ainakin neljän matkustajan saaneen valkoisen pankkisiirtolomakkeen käteensä. Liikennelaitos teki siinä nopeasti melko hyvän tilin, kun jokaiselta perittiin 80 euron maksu eli yhteensä 320 euroa.

Raitiovaunun lattialla makasi tyytyväisen oloisena vaalea karvainen möykky. Hakaniemeen saavuttuamme möykky osoittautui isohkoksi terrieriksi tai ainakin koiraksi. Hagiksessa paistoi aurinko ja taivaalla komeili sateenkaari. Säätila enteili poutaa lähipäiviksi, mutta toiveeni taisi olla ennenaikainen. Olin juuri päässyt kotiin sisätiloihin, kun ulkona alkoi sataa kaatamalla. Jos olisin vitkutellut kaupungilla edes vähänkään pidempään, olisin nyt todennäköisesti kastellut ainakin kenkäni. Aamulla tosin mietin, josko sateenvarjo olisi ollut liioittelua. Iltapäivä nyt kuitenkin todisti, että varjolle oli yhä käyttöä. Toisin sanoen tämä keskiviikko oli koko lailla tavanomainen loppukesäinen arkipäivä Helsingissä.