Coca-Cola on yksi maailman tunnetuimmista brändeistä eli tuotemerkeistä. Tätä kaikkialle levinnyttä kolajuomaa saa käytännöllisesti katsoen missä päin maailmaa tahansa. Amerikkalaisuuden eräs perikuvista syntyi Yhdysvalloissa vuonna 1885, kun Atlantasta, Georgian osavaltiosta kotoisin ollut apteekkari John Pemberton (1831-1888) ryhtyi myymään kehittämäänsä viinin, kokaiinin ja muiden ainesten seosta ranskalaisena viinikolana. Pemberton muutti koostumusta vuoden kuluttua vuonna 1886 ja korvasi viinin kofeiinilla ja kolapähkinäuutteella. Yhtiökumppani ja kirjanpitäjä Frank Robinson (1845-1923) vaihtoi juoman nimen Coca-Colaksi. Pembertonin kolajuoma oli kuitenkin vain yksi lukuisista kummallisista lääkejuomista tuohon aikaan.

Suositun juoman historia on ollut värikäs alusta asti. Aggressiivinen laajentuminen 1900-luvun alussa kaikkialle Yhdysvaltain alueella loi pohjaa amerikkalaisuuden ikonille. Viimeistään toisen maailmansodan aikana yhdysvaltalaisille sotilaille toimitetut miljoonat ja taas miljoonat pullotteet vakiinnuttivat Coca-Colan aseman yhtenä amerikkalaisuuden symbolina. Coken tarina ei kuitenkaan ollut marssia menestyksestä toiseen. Tultaessa 1970-luvulle mantereen toiseksi suosituimmasta kolajuomasta Pepsi-Colasta oli tullut Coca-Colalle yhä varteenotettavampi haastaja. Juomajättien varsinainen taisto markkinaosuuksista alkoi 1980-luvun alussa Pepsin heitettyä kuluttajille kuuluisan Haasteensa. Samalla kun Pepsin markkinaosuudet alkoivat tasaisesti nousta, joutui Coca-Cola valmistelemaan vastaiskua kilpailijalleen.

Coca-Colan vastaus Pepsin haasteeseen vuonna 1985 oli yllättävä. Taloustoimittaja Thomas Oliver oli seurannut työnsä puolesta Coca-Cola-yhtiötä jo usean vuoden ajan ja kirjoittanut aiheesta artikkeleita atlantalaisiin sanomalehtiin. Oliver julkaisi vuonna 1986 kirjan Aidon Coken tosi tarina (ISBN 951-635-642-7, Kauppiaitten Kustannus Oy, 1987), johon hän kokosi Coca-Colan uskomattomalta kuulostaneeseen ja ennen kaikkea uskaliaaseen vastavetoon johtaneet tapahtumat ja niiden seuraukset. Kolayhtiö oli markkinatutkimustensa perusteella tullut viimein siihen johtopäätökseen, että Coca-Colan maku oli ainoa seikka, jota enää voitiin parantaa kovassa kilpailussa markkinaosuuksista. Maailman tunnetuimman kolajuoman satavuotias maku muutettiin kohtalokkaana keväänä vuonna 1985. Yhtiön korkein johto oli varma, että uusi pehmeämpi ja makeampi juoma päihittäisi Pepsin ja toisi takaisin menetetyt markkinaosuudet.

Thomas Oliverin kirja on erinomainen teos myös yritysjohtamisesta kiinnostuneiden näkökulmasta. Jokaisen johtajan tulisi lukea Oliverin kirja Coca-Colan edesottamuksista 1980-luvun puolivälissä. Se muistuttaa kirvelevällä tavalla, minkälaiset voimat kuluttajien taustalla todellisuudessa jylläävät. Tosiasioihin pohjautuva kirja on mainio esimerkki elävästä elämästä ja yritysjohdon ylimielisyydestä asiakkaita ja markkinoita kohtaan ja siitä, miten johto lopulta joutuu nöyrästi toteamaan virheensä suuren yleisön edessä. Johdon itsevarmuus kostautui, ja Coca-Cola joutui tuomaan markkinoille vanhan kolajuomansa vain kaksi kuukautta ja miljoonia dollareita maksaneen uuden juomansa julkistuskampanjan jälkeen. Tätä ennen johto oli vannonut, ettei koskaan palauta sata vuotta vanhaa makua takaisin. Mielenkiintoinen kirja pursuaa historian yksityiskohtia ja selittää muun muassa, miten Coca-Cola ajautui Hollywoodiin Columbia-elokuvayhtiön omistajaksi. Kiehtova tarina tunnetun juomamerkin historiasta on kaikessa opettavaisuudessaan myös hyvää ajanvietettä.

Oliver, Thomas

Aidon Coken tosi tarina

ISBN

951-635-642-7

Kustantaja

Kauppiaitten Kustannus Oy