Vaikeita sanoja - osa 1

Suomen kieli ei ole niitä kaikkein helpoimpia ilmaisutekniikoita. Erityisen vaikeaksi kielemme tekee, jos yrittää puhua tai kirjoittaa sitä kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Virheitä syntyy jokaiselle, eikä siinä ole mitään kovin vakavaa. Pääasiahan loppujen lopuksi on asiasisällön perillemeno. Aivan eri asia on tietysti, mikäli viestin vastaanottaja ei ymmärrä ilmaisijaa. Tähän voi olla syynä ilmaisun epämääräisyys tai vääränlainen kohderyhmä esimerkiksi lapset tai muuten kieltä taitamattomat.

Suomen kieli on erikoinen ilmaisuväline, koska meillä on kirjakielestä selvästi erottuva puhekieli. Käytännössä kieltä opettelevan tulee opetella periaatteessa kaksi kieltä. Puhekieli eroaa joskus hyvinkin paljon ihanteellisesta kirjakielestä. Nykyään sanotaan aivan yleisesti: "Me mennään elokuviin", vaikka oikeammin pitäisi sanoa: "Me menemme elokuviin." Persoonapronominin käyttö tässä lauseessa on turhaa, sillä asia ymmärretään myös lyhyemmin ilmaistuna eli: "Menemme elokuviin." Olen koonnut tähän kirjoitukseen joitakin yleisiä sanoja ja ilmaisuja, joissa ainakin itse teen usein virheitä. Elämä on jatkuvaa uuden oppimista. Joskus tuntuu siltä, että aivan tavallisetkin sanat on mielestään osannut kirjoittaa oikein, kunnes tulee katsahtaneeksi sanakirjaan.

Sanoja, joissa on liitepartikkeli

Liitepartikkeleita ovat -kaan, -kään, -kin, -pa ja -pä. Nämä eivät aiheuta kirjoitettaessa sanaan mitään muutoksia eli sanaan ei ilmesty ylimääräistä k- eikä p-kirjainta. Myöskään sanan lopussa oleva n ei muutu m-kirjaimeksi.

  • tulen + pa = tulenpa
  • sano + kin = sanokin
  • jonnekin, luulenpa, en kenellekään, ei olekaan, kunpa

Vertailumuodoissa eli komparatiivi- ja superlatiivimuodoissa p-kirjaimen edellä on m-kirjain, sillä se on osa tunnusta. Esimerkiksi: suurempaa, suurimpiin, parempia, aiempi.

J-kirjaimen kirjoittamisesta

J:tä käytetään -ja, -jä-loppuisissa tekijännimissä sekä sija-sanan johdoksissa.

  • urheilija, urheilijoille, sijalle, sijoittaa, sijoitus, sijainti

Jos sanan muissa muodoissa tai sukulaissanoissa on (esimerkiksi astevaihtelun vuoksi) i:n jäljessä k, ei i:n jälkeen kuulu j:tä. Sanassa leija on j-kirjain, kun taas sanoihin läksiäiset ja vihkiäiset ei kuulu j:tä.

  • aiemmin, aie (aikoa); iät, i’illä (ikä), iankaikkinen (ikä); ei kaiu (kaikua); oieta (oikenee); reiän, rei’ittää (reikä)

Otta- ja oitta-verbit

Monet otta- ja oitta-verbit voi erottaa sen perusteella, millaisesta kantavartalosta ne on johdettu.

  1. Jos kantavartalon lopussa on a tai ä, verbissä on i. rauta - raudoittaa, alkaa - aloittaa, sana - sanoittaa, vieras - vieroittaa, paikka - paikoittaa, hela - heloittaa, vika - vioittaa, vara - varoittaa, tasa - tasoittaa, kiusa - kiusoitella, viiva - viivoittaa, tavata - tavoittaa
  2. Jos verbillä on kaksitavuinen o- tai ö-loppuinen kantavartalo, siinä ei ole i:tä. Vertaa sanaa vahinko - vahingoittaa. vero - verottaa, sähkö - sähköttää, kiihko - kiihottaa, saunoa - saunottaa, helo - helottaa, kiilto - kiillottaa, karko(ta) - karkottaa, irto - irrottaa, tieto - tiedottaa, inho, inhottaa, hajota - hajottaa
  3. Jos kantavartalo on epäselvä, verbiin ei kuulu i:tä. hemmotella, häämöttää, kehottaa, kurkottaa, rehottaa, riepottaa
  4. Tyyliltään vanhahtavissa verbeissä on yleensä i. innoittaa, virvoittaa, kirvoittaa, teloittaa

Lyhyt vai pitkä u tai y?

  1. Jos kantavartalo päättyy u:hun tai y:hyn, vokaali on lyhyt. kesy - kesyttää, löyly - löylyttää, pilkku - pilkuttaa, häly - hälyttää, koulu - kouluttaa
  2. Jos kantavartalo päättyy a:han tai ä:hän, vokaali on pitkä. hätä - hätyyttää, nöyrä - nöyryyttää, orja - orjuuttaa, perä - peruuttaa

Poikkeuksia ovat hellyttää ja sivuuttaa. Sen sijaan sekä hauskuttaa että hauskuuttaa ovat molemmat hyväksyttyjä.

Sanoja, joissa on ll, mm, nn

  • ensimmäinen
  • jälkimmäinen
  • kiillottaa
  • kiinni
  • kiinnittää
  • kivulloinen
  • kuulemma
  • metalli
  • miellyttää
  • päällikkö
  • päällimmäinen
  • päällystää
  • sairaalloinen
  • siellä
  • sunnilleen
  • takimmainen
  • täynnä
  • täällä
  • useimmiten
  • vaivalloinen

Sanoja, joissa on l, m, n

  • avoimuus
  • epäilys
  • erilainen
  • etumainen
  • kuulostaa
  • mitali
  • palvelus
  • piirustus
  • sydämellinen
  • vielä
  • viimeinen
  • enää

Sanoja, joissa on pitkä vokaali

  • enintään
  • mieluummin
  • vähintään
  • maailma
  • minuutti

Sanoja, jotka usein kirjoitetaan väärin

  • aikakauslehti
  • ajoittain
  • asemesta
  • asteittain
  • autonpurkamo
  • elämäkerta
  • jonoittain
  • tällainen
  • monesti
  • ei monta kertaa

Muodot samastaa ja samaistaa ovat molemmat oikein.

Sanoja, joiden taivutus aiheuttaa ongelmia

  • Atlantti - Atlantin
  • sekunti - sekunnin
  • evätä - epään (vrt. levätä - lepään)
  • ruoka - ruoan tai ruuan
  • viini - viinin - viiniä (juoma)
  • viini - viinen - viintä (nuolikotelo)
  • vuori - vuoren - vuorta (luonnossa esiintyvä)
  • vuori - vuorin - vuoria (takin vuori)

Julkaistu sunnuntaina 14.1.2007 klo 11:42 avainsanalla lingvistiikka.

Edellinen
Ikkunamontaasi
Seuraava
Vaikeita sanoja - osa 2
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä