Rahan lainaamisen historia on pitkä; joidenkin arvioiden mukaan lainojen historia ulottuu jopa 4 000 vuoden taakse. Lainaamisen periaate ei kuitenkaan ole juurikaan muuttunut vuosien saatossa, mutta lainaehdot ovat. Tuhansia vuosia sitten maksamaton laina saattoi tarkoittaa, että lainaaja joutui orjaksi lainaajalle.

Nykyään lainan hakeminen ja ottaminen on tehty läpinäkyväksi ja turvalliseksi. Sekä lainan ottajalla että lainan myöntäjällä on oikeuksia ja velvollisuuksia. Teknologian kehitys ja digitalisaatio ovat tehneet rahan lainaamisesta aiempaa yleisempää ja vaivattomampaa. Erilaiset lainatuotteet ja lainan hakeminen vertailupalvelusta on yksi tuoreimmista lainaamisen kehityskuluista. Mutta miten nykyiseen tilanteeseen on tultu?

Hammurabin laki: yksi ensimmäisistä dokumentoiduista lainaamista koskevista laeista

Lainaaminen oli yleinen käytäntö jo muinaisessa Babyloniassa vajaat 4 000 vuotta sitten. Valtakuntaa hallinnut kuningas Hammurabi laittoi käytäntöön yhä tänä päivänä tunnetun Hammurabin lain, jossa oli myös lainaamista koskeva pykälä. Monia yhteiskunnallisia asioita säännellyt Hammurabin laki on yksi ensimmäisistä tunnetuista historiallisista dokumenteista, joissa säädeltiin lainaamista koskevia sääntöjä ja lainaamiseen liittyviä korkomarkkinoita.

Hammurabin laki määritti lainan enimmäiskeston, takaisinmaksutavan ja mitä toimenpiteitä lainanmyöntäjä saattoi tehdä, jos lainaa ei maksettu sovitusti takaisin. Tosin lainan vakuudet poikkesivat melkoisesti nykypäivästä; Hammurabin aikana vakuudeksi saattoi käydä esimerkiksi jalkavaimo, omat lapset tai viljasato.

Lainat Antiikin Kreikassa ja Roomassa

Antiikin Kreikassa yleinen lainamuoto oli panttaaminen, joka on yhä yksi lainaamisen muodoista. Lainanottaja antoi omaisuuttaan pantiksi lainan saamista vastaan, jolloin pantti toimi takuuna takaisinmaksulle. Mikäli lainaa ei maksettu takaisin, menetti lainanottaja pantiksi asettamansa omaisuuden. Antiikin Roomassa lainoja myönnettiin pääasiassa nuorille aatelisille, ja lainoissa oli yleensä korkeat korot. Toinen yleinen käytäntö oli lainata rahaa perheenjäsenille ja ystäville. Imperiumin alkuvaiheissa lainat neuvoteltiin tavallisesti suullisina sopimuksina, kun taas myöhemmin käytössä oli kirjalliset sopimukset.

Keskiaika: korkokäsityksen muutokset

Varhaiskeskiajalla yksi merkittävistä lainaamista koskevista muutoksista oli se, kun katolinen kirkko kielsi joissain tapauksissa rahan lainaamisen, vaurastumisen toisten kustannuksella ja koronkiskonnan. Tosin korkokielto koski vain suoria lainoja, mutta kieltoa ei sovellettu yritystoimintaan. Myös tavaroita ja aineellista omaisuutta oli lupa lainata maksua vastaan. Myöhäiskeskiajalla raha- ja korkokäsitykset muuttuivat. Koron perimistä köyhien lainoista paheksuttiin edelleen, mutta samalla niin yritysten, kaupunkien ja valtioiden toimintaa rahoitettiin lainarahalla, josta maksettiin korkoa erilaisin järjestelyin.

1900-luku: pankkitoiminnan kehitys

Varsinainen pankkien harjoittama lainaustoiminta alkoi kehittyä Euroopassa vasta 1900-luvulla. Alkuun vain varakkaat saattoivat saada lainaa pankista, sillä he pystyivät osoittamaan maksukelpoisuutensa. Koska valtaosa ihmisistä ei saanut lainaa pankista, panttilainaamot kukoistivat. Lainaa sai jotakin arvokasta tavaraa tai omaisuutta vastaan, mutta se oli maksettava takaisin lyhyessä ajassa korkojen kera, tai pantattu omaisuus päätyi lainanantajan käsiin.

Pankkilainojen vapautuminen ja luottokorttien yleistyminen

Pankkilainoja säänneltiin tiukasti pitkään, mutta pikkuhiljaa ehdot alkoivat höllentyä ympäri Eurooppaa. Lainojen saaminen alkoi helpottua 1980-luvulla. Kun aiemmin lainaa sai vain, jos pystyi osoittamaan luottokelpoisuutensa, nyt myös tavalliset kansalaiset pystyivät ottamaan lainaa. Samalla lainaamisesta tuli hyväksytympää ja yleisempää. Luottokortteja alettiin ottaa käyttöön jo 1960-luvulla, mutta ne yleistyivät vauhdilla vasta 1980-luvulla. Maksukorttien luotto-ominaisuus otettiin käyttöön kuitenkin vasta 2000-luvun alussa.

Digitalisaatio: lainaamisen uudet konseptit

Erilaiset lainatyypit ja lainojen hakeminen netissä alkoi 2000-luvulla. Etenkin kulutusluotot ja pikavipit sekä niitä tarjoavat yritykset lisääntyivät nopeasti 2010-luvulla. Netissä myönnettävien lainojen yleistyessä niitä koskeva lainsäädäntö tiukentui, sillä tarkoituksena oli suojella kuluttajia.

Nykyään lainan hakeminen netissä on jo hyvin tavallinen asia, ja lainan hakeminen on tehty helpoksi ja nopeaksi. Nykyään netissä voi hakea niin kulutusluottoa, joustoluottoa, luottokorttia, pikavippejä kuin vakuudellistakin lainaa. Lisäksi ihmisillä on mahdollisuus kilpailuttaa lainahakemukset, minkä ansiosta kuluttajat voivat löytää itselleen edullisimman lainatarjouksen parhailla ehdoilla helposti ja nopeasti.