Langattomat verkot yleistyvät jatkuvasti. Langattomuus alkaa olla arkipäivää myös kotioloissa, missä johtoja ei aina saa piilotettua kaapelikanaviin samalla tavalla kuin useissa toimistoissa. Laitteiden asentaminen sen sijaan kysyy tietoja ja taitoja sekä monissa tapauksissa myös kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa. Kirjoitin aiemmin valvontakamera asennuksesta ja ajattelin jatkaa aihetta. Valvontakamera asennetaan tyypillisesti paikkaan, jossa ei välttämättä ole verkkoyhteyksiä kovin lähellä. Tällaisia paikkoja ovat katot ja katon rajaan kiinnitetyt kamerat. Näissä tapauksissa kamerasta joudutaan vetämään joskus pitkäkin verkkokaapeli esimerkiksi lähimpään reitittimeen. Eräässä asennuksessa kameran ja reitittimen välissä oli kymmenen metrin ethernet-kaapeli, joka kiersi tyylittömän näköisesti pitkin jalkalistoja. Tavoitteena oli nyt päästä tästä kaapelista eroon ja korvata se langattomalla verkkoyhteydellä. Kuvassa 1 on esitetty sekä nykytilanne (kaapeliyhteys) että tuleva langattomaan yhteyteen perustuva tavoitetila.
Ostin verkkokaapelin korvaamista varten D-Link DWL-G810 -verkkosovittimen. Sovitin korvaa ethernet-kaapelin langattomalla yhteydellä ja soveltuu lähes mihin tahansa tarkoitukseen. Laitteessa on liitäntä verkkokaapelia varten sekä erillinen muuntaja verkkovirtaa varten. Pakkauksesta löytyy lisäksi reilun metrin mittain verkkokaapeli ensimmäisiä kytkentöjä varten. Pikaoppaalla pääsee auttavasti alkuun, mutta mukana tulevalla CD-levyllä olevasta manuaalista löytyy tarkempia ohjeita, joihin ainakin itse jouduin tukeutumaan. Tämä D-Linkin sovitin on näppärän kokoinen ja sen voi halutessaan kiinnittää vaikka seinään, sillä paketin mukana seuraa ruuvit ja proput. Mikään edullinen hankinta G810 ei ollut, sillä verkkokaupassa sain pulittaa siitä melkein 80 euroa. Toisaalta sovittimesta voi myöhemmin olla hyötyä jossakin muussa tarkoituksessa, sillä sen voi helposti yhdistää vaikka kannettavaan tietokoneeseen, pelikonsoliin ja periaatteessa mihin tahansa värkkiin, jossa on verkkoyhteys. Panasonicin valvontakamerassa ei ollut valmiina langatonta verkkoyhteyttä, joten D-Linkin sovittimella sen sai toteutettua pienen vaivan jälkeen suhteellisen helposti.
Ensimmäiset asennusongelmat
Langattoman verkkosovittimen käyttöönotto ei sujunut aivan mainoslauseiden lupaamalla tavalla. Pakkauksessa väitettiin, että sovitin on käytettävissä liittämällä vain kaapeli ja kytkemällä virta koneeseen. Aivan näin helposti asiat eivät sujuneet. Ennen sovittimen kytkemistä oppaassa kehotettiin laittamaan mukana tullut CD-asema koneeseen, sillä laite piti virittää ensin käyttövalmiiksi. Ongelmat alkoivat heti. Tietokoneeni verkkoyhteys putosi pois päältä, kun asennuslevy pyörähti käyntiin. Ensimmäisenä iltana selvittelin lähes kolme tuntia kadonnutta verkkoyhteyttä ja ehdin siinä välissä jo soittaa palveluntarjoajan päivystävään puhelimeenkin. Ongelma haarukoitui lopulta omaan koneeseeni. Tätä ennen olin turhaan resetoinut kaapelimodeemin ja reitittimen ja näin hukannut niistä vaivalla asentamani asetukset. Oheislaitteissa ei loppujen lopuksi ollut mitään vikaa. Poistin tietokoneeni verkkokortin ajurin ja käynnistin koneen uudelleen. Tässä vaiheessa Windows löysi verkkokortin uudelleen ja asensi ajurin. Verkkoyhteys oli palautunut, mutta niin oli iltakin kääntynyt jo keskiyön puolelle.
Kokeilin laittaa D-Linkin CD-levyn uudelleen koneeseen ja taas yhteys nettiin katkesi. Päättelin lopulta, että verkkosovittimen asennusohjelma sai jotenkin tietokoneeni verkkokortin ajurin sekaisin ja niinpä päädyin manuaaliseen asennukseen. Palautettuani jo toistamiseen verkkoyhteyden koneeseeni heitin pakkauksen mukana seuranneen CD-levyn takaisin laatikkoon. Sitä ei siis pidä laittaa koneeseen, mikäli haluaa välttyä turhilta sotkuilta. Manuaalinen asennus ei sekään ollut mikään läpihuutojuttu. Uudet ongelmat olivat jo odottamassa, kun aloin tavata käyttöohjetta.