Langattoman verkkosovittimen käyttöönotto edellyttää yhteyden muodostamista langattomaan tukiasemaan. Minun tapauksessa tukiasemana toimi A-Linkin reititin, johon olin aikaisemmin jo asettanut tarvittavat asetukset. Näistä tärkeimpiä ovat tieturvaan liittyvät asetukset ja erityisesti tietoliikenteen salaus ja yhteyden muodostus salasanalla. Tietoturvaa voi lisätä entisestään sallimalla vain tiettyjen laitteiden ottavan yhteyttä reitittimeen. Tällöin pitää luetella oheislaitteiden MAC-osoitteet ja evätä listaan kuulumattomilta laitteita langattoman yhteyden muodostaminen. Seuraava tehtäväni oli asettaa salasana ja reitittimen käyttämä suojausmenetelmä sovittimeen, jotta se saisi yhteyden reitittimeen. Olin valinnut suojausprotokollaksi WPA2-standardiin perustuvan menetelmän.
Käytin kannettavaa tietokonettani sovittimen asennuksessa kytkemällä G810-sovittimen koneeseen mukana tulleella verkkokaapelilla (kuva 1). Sovittimen paikallinen IP-osoite on oletusarvoisesti 192.168.0.30 ja jotta tietokone voi keskustella sovittimen kanssa, pitää se saada samalle "aallonpituudelle". Keskusteluyhteys muodostetaan vaihtamalla väliaikaisesti tietokoneen verkkokortin asetuksia siten, että kone saa IP-osoitteeksi esimerkiksi 192.168.0.1 ja saman aliverkkomaskin kuin sovittimellakin. Tämän jälkeen tarvitaan enää vain selain, jolla otetaan yhteyttä sovittimeen sen omalla IP-osoitteella. Tietokoneen verkkokortin asetuksista oli seikkaperäiset kuvitetut ohjeet sovittimen paksummassa manuaalissa.
Selaimeen avautui monien vaiheiden jälkeen sovittimen hallintasivu. Ensimmäiseksi asetin pääkäyttäjän salasanan, joka ensimmäisellä yhteydenottokerralla oli tyhjä. Seuraavaksi valitsin Wireless-valikon, josta löytyi asetukset yhteyden muodostamiseksi reitittimeen. Valitsin yhteydenottotavaksi Infrastructure, joka tarkoittaa sovittimen ja reitittimen välistä yhteyttä. Toinen vaihtoehto olisi ollut Ad-hoc, jolla voi yhdistää kaksi laitetta keskenään, esimerkiksi kirjoittimen tietokoneeseen. SSID-kentässä kerroin, millä nimellä reititin löytyy langattomien laitteiden avaruudesta. Reitittimen olisi toki voinut etsiä Site Survey -toiminnollakin, joka olisi listannut kaikki lähistöllä olleet langattomat laitteet. Kokeilin Site Survey -hakua. Se löysi reitittimen, mutta tarjosi salausmenetelmäksi virheellisesti WEP-menetelmän. Valitsin lopuksi käsin salausmenetelmäksi WPA:n ja kirjoitin salasanan sille varattuun kenttään. Tärkeimmät asetukset oli nyt syötetty verkkosovittimeen ja ensimmäinen langaton yhteys reitittimeen oli enää vain napin painalluksen takana.
Firmware-päivitys
D-Linkin verkkosovitin ei saanut yhteyttä reitittimeen. Tarkistin asetukset moneen kertaan sekä reitittimessä että sovittimessa. Sammutin laitteet ja käynnistin ne uudelleen. Aloitin kaiken alusta ja kohta olin kuluttanut jo kaksi tuntia langattoman verkon rakentamiseen. Mikään ei auttanut. Verkkosovitin ei löytänyt reititintä ja pysyi hiljaa. Aloin etsiä selitystä netistä ja nopeasti löysinkin ratkaisun ongelmaan. Eräässä keskustelufoorumissa oli käynnissä keskustelu juuri samasta aiheesta, johon olin itsekin törmännyt. Keskustelu oli käynnistynyt jo vuosia sitten ja uusin viesti oli tullut ketjuun vain muutama viikko sitten. Siinä eräs henkilö kehotti päivittämään sovittimen firmwaren uusimpaan versioon 3.15.
Päivitin firmwaren, mutta sekään ei auttanut. Seuraavaksi aloin järjestelmällisesti käydä läpi D-Linkin eri maiden sivustoja, sillä huomasin, että eri maissa oli tarjolla uudempia ja vanhempia firmware-päivityksiä. Saksan D-Linkin sivuilta löysin lopulta version 3.16b85, joka oli päivätty noin vuosi sitten eli 16.11.2009. Päivitettyäni sovittimen firmwaren jo toistamiseen saatoin vihdoin huokaista helpotuksesta. Hallintasivu oli päivittynyt ja nyt Site Survey löysi reitittimen oikealla salausmenetelmälläkin. Samalla muuttui salausmenetelmän asettaminen sivulla ja se näytti nyt sellaiselta kuin odotinkin. Sain asetukset asetettua jälleen kerran ja sovitin sai lopulta yhteyden reitittimeen. Olin vihdoin saanut langattoman verkkoni käyntiin. Aikaa oli kulunut kaikkiaan kuusi tuntia kahden illan aikana.
Lopuksi
D-Link DWL-G810 langattoman verkkosovittimen asennus vaati yllättävän paljon aikaa ja kärsivällisyyttä. Tuotteessa oli selviä vikoja, jotka estivät sen käyttämisen dokumentoidulla tavalla. Jouduin päivittämään laitteen firmware-ohjelmiston ennen kuin sain valmistajan lupaamat ominaisuudet käyttöön. Sovitin alkoi kuitenkin toimia vaaditulla tavalla, mutta kokemusteni perusteella laitteen käyttöönotto vaatii ammattilaisen väliintuloa. Mikäli tämäntyyppisistä asennuksista ei ole kokemusta, saattaa kaupasta ostettu sovitin jäädä käyttökelvottomaksi. Sovitin toimi kylläkin heikommalla salausprotokollalla, mutta se olisi edellyttänyt vastaavan heikon salauksen asettamista reitittimeen, enkä halunnut tinkiä tietoturvasta.
Luulen myös selvittäneeni, miksi sovittimen mukana tullut CD-levyn käynnistys tiputti joka kerta tietokoneeni Internetistä. Mitä todennäköisemmin käynnistysohjelma asetti koneeni verkkokortin IP-osoitteen väliaikaisesti paikalliseksi osoitteeksi, jotta asennusohjelma olisi voinut kommunikoida G810-sovittimen kanssa. Tuossa vaiheessa en ollut vielä kytkenyt sovitinta koneeseen, joten en alkanut selvittää ilmiötä sen enempää vaan siirryin suosiolla manuaaliseen asennukseen. Verkkolaitteiden asennus osoitti, miten nopeasti kehitys kulkee. Laitteiden ohjelmistot olivat vanhentuneet vain muutamassa vuodessa käyttökelvottomiksi. Onneksi vielä sain päivityksen laiteohjelmistoon, sillä vieläkin huonommin olisi voinut käydä, jos päivitystä ei olisi ollut saatavilla.