Uhkailua, kiristystä ja lahjontaa

Lähestyvät eduskuntavaalit ovat kirvoittaneet luonnollisesti itse puolueet mitä oudoimpiin loanheittokampanjoihin. Osa julkisuuteen tehdyistä heitoista on puhtaasti markkinointikikkoja, mutta joukkoon mahtuu myös pelottelua ja uhkailua. Maan suurimmat puolueet ovat muuttaneet imagoaan viime vuosina niin paljon, etteivät äänestäjät enää osaa tehdä eroa puolueiden kesken. Suuret puolueet ovat kovasti toistensa kaltaisia monissa asioissa, ja viimeistään vaalien kynnyksellä mielipiteet alkavat lähentyä toisiaan ja monet takit kääntyvät parempien äänestystulosten toivossa.

Suomen poliittinen kartta on kuitenkin yhä selkeästi jakautunut vasempaan ja oikeaan. Siinä välimaastossa, mutta enemmän oikealle kallellaan, tasapainoilee Keskusta, joka yhdessä Kokoomuksen kanssa lasketaan niin sanotuiksi porvaripuolueiksi. Kolmen suuresta omaan leiriinsä jää ainoastaan Sosialidemokraattinen puolue, joka eräiden mielipidemittausten mukaan on toisinaan suurin toisinaan toiseksi suurin puolue. Suuret menestyvät usein myös hyvin vaaleissa. Tulevat eduskuntavaalit tuskin tekevät tästä säännöstä poikkeusta, ja niinpä hallituspaikkoja ollaan jo kovaa kyytiä jakamassa, vaikka vaaleihin on vielä aikaa.

Suureksi huolenaiheeksi demareille on noussut mahdollinen porvaripuolueiden allianssi. Demarit kun katsovat, että heidän tulee aina olla hallituksessa ja ettei porvarihallitus tule Suomessa kysymykseen. Mieluusti demarit ottaisivat hallituskumppanikseen Keskustan eli he olisivat valmiit muodostamaan niin sanotun punamultahallituksen. Tässä vaiheessa kannattaa panna merkille, että sosiaalidemokraatit ovat kertoneet julkisuudessa, että he "...haluavat muodostaa hallituksen...". Tämä on aika itsevarmasti sanottu, ja joku porvaripuolueen edustaja ennättikin jo epäillä, josko Suomessa demokratia toteutuu edes vaaleilla.

Demarit haluavat varmistaa oman hallituspaikkansa pelottelemalla äänestäjiä porvarihallituksen pelolla. Sen he ovat unohtaneet kertoa, mitä pelättävää porvarihallituksessa on. Ainakin minulle on jäänyt epäselväksi, miksi Kokoomus ja Keskusta eivät saisi muodostaa keskenään hallitusta, jos äänestäjät näin tahtovat. Eiköhän juuri uurnalle vaivautuvat kansalaiset päätä, jäävätkö demarit oppositioon vai päästetäänkö heidät valtioneuvostoon. Olen samaa mieltä demokratiamme toteutumisen vaarantumisesta. Suomi ei voi kohta enää lukeutua sivistyneiden demokratioiden joukkoon, jos äänestäjien käyttäytymistä ohjaillaan uhkailemalla, kiristämällä ja lahjomalla. Tällainen demokratialle vieras pelottelu pitäisi saada loppumaan. Oma lukunsa on sitten demarien apupuolue SAK eli kommunismin viimeinen linnake Euroopassa.

Julkaistu tiistaina 23.1.2007 klo 16:55 avainsanoilla politiikka ja vaalit.

Edellinen
Pettämätön talvi
Seuraava
Epäjohdonmukaiset näppäimet
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä