Pikku tamagotchini

Tamagotchi
Kuva
www.ikaros.cz

Japanilainen Aki Maita kehitti vuonna 1996 lapsille elektronisen lemmikin eli tamagotchin. Se on pieni munanmuotoinen ja käteen hyvin sopiva mikrotietokone, jota ohjataan pienillä painikkeilla. Tamagotchi on eräänlainen peli. Se on virtuaalilemmikki, jota pitää syöttää säännöllisin ajoin. Sitä pitää hoivata ja helliä, kun se on äkeällä päällä. Tamagotchi myös kehittyy eli se ikään kuin kasvaa ja vanhenee. Pienillä äänimerkeillä se ilmaisee hätänsä, nälkänsä ja kaikki muut huolensa, ja sen tilaa voi seurata pieneltä näytöltä. Ei ihme, että tamasta tuli välittömästi huippusuosittu lasten lelu ympäri maailmaa 1990-luvun lopulla. Sittemmin lelun suosio on hiipunut, kuten käy niin monille tähtituotteille. Hetken ne ovat parrasvaloissa kadotakseen sitten historian sivuille.

Tamagotchit herättivät aikoinaan myös paljon keskustelua. Vanhemmat olivat huolissaan lastensa ajankäytöstä, sillä taman hoivaaminen vaati aikaa ja keskittymistä. Yhtenä huolenaiheena oli taman kuolema vanhuuteen. Sekin oli mahdollista eräissä malleissa. Miten lapsi suhtautuu rakkaan lemmikkinsä kuolemaan, olkoonkin vain sitten vaikka virtuaalinen sellainen? Monissa kouluissa tamagotchit kiellettiin, koska ne varastivat lasten huomion ja tarkkaavaisuuden. Lopulta taman tuominen kouluun kiellettiin kokonaan. Onnettomuuksiltakaan ei vältytty, sillä vuonna 1998 eräs ranskalainen naisautoilija aiheutti polkupyöräilijän kuoleman ryhtyessään hoivaamaan tamagotchiaan kesken ajon.

Heräsin tänään kello kahdeksan aikoihin. Omalla pikku tamagotchillani oli nälkä ja se huusi tankkausta. Maailma ei ole päässyt eroon näistä elektronisista lemmikeistään. Itse asiassa niitä myydään päivittäin kiihtyvällä tahdilla ja valmistajat kilvan ilmoittavat uusista myyntiennätyksistään. Uusia myyntialueita vallataan vuodesta toiseen, ja uudet käyttäjäryhmät saavat virtuaalilemmikin hoidettavakseen. Näille nykyajan tamoille pitää puhua, niitä pitää puhdistaa ja huoltaa, säännöllisin ajoin niiden akkuja pitää ladata, ne ilmaisevat muuttuneista oloistaan äänimerkillä aivan kuten kymmenen vuoden takaiset esikuvansakin.

Tämän päivän tamagotchit eli kännykät eroavat alkuperäisistä leluista oikeastaan vain siinä, että nyt niitä käyttävät niin lapset kuin aikuisetkin. Kukaan ei enää ihmettele, miksi aikaihmiset kuluttavat niin paljon aikaa ja vaivaa tuon pienen laitteen kanssa. Se on nyt erottamaton osa elämää ja siitä on tullut uusi rakas virtuaalilemmikkimme. Toki tämäkään lemmikki ei ole täysin päässyt pannasta. Yhä edelleen se on kielletty tietyissä paikoissa, kuten koululuokissa, sairaaloissa, tietyn rajoituksin autoillessa ja muissa tarkkaavaisuutta vaativissa tilanteissa. Oma pienokaiseni hiljeni välittömästi päästyään aamiaiselle, ja tuossa se nyt köllöttää tyytyväisenä letkuruokinnassa.

Julkaistu sunnuntaina 21.1.2007 klo 17:00 avainsanalla laitteet.

Edellinen
Sininen rapsodia
Seuraava
Pettämätön talvi
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä