Virtuaalinen läsnäolo laajenee videoneuvotteluista aivan tavalliseen elämään. Kohta on mahdollista vuokrata kadunkulmasta robotti, joka sitten muuntautuu henkilöksi, jonka kanssa halutaan pitää yhteyttä. Tällainen näennäinen läsnäolo säästää energiaa ja aikaa, kun ihmisten ei tarvitse matkustaa maailman ääriin tavatakseen muita ihmisiä. Riittää, kun ottaa yhteyden robottiin, joka on lähinnä etäällä olevaa henkilöä. Tämäkin tekniikka on jo periaatteessa olemassa. Robotti saa tietonsa lähettäjältä vaikkapa GSM-verkon kautta ja paikkatiedot saadaan GPS-paikannuksella. Saattaa kuulostaa oudolta kävellä robotti vierellään. Toisaalta robotti näyttää aivan samalta kuin todellinen henkilö sillä erotuksella, että robottikin tarvitsee aika ajoin energiatäydennystä.
Varsinaisesti tekoälystä ei ole kysymys virtuaalisessa läsnäolossa. Kyseessä on paremminkin todellista henkilöä edustava avatar. Tällaiset avatarit ovat tunnettuja erityisesti Internetissä, jossa henkilöä edustaa jokin piirroshahmo tai muu kuvatus. Tulevaisuudessa avatar muuttuu kolmiulotteiseksi eli käytännössä robotiksi. Robotar eli avatarin ja robotin risteytys edustaa todellista ihmistä luonnollisessa koossa, mutta ei suinkaan ajattele itsenäisesti. Termi robotar ei ehkä ole kovin hyvä, sillä se viittaa liikaa feministiseen käsitteeseen. Tulevaisuuden ihmiset keksivät kyllä kuvaavamman nimen artefaktille representaatiolle.
Päästöjen väheneminen on yksi seuraus virtuaalisesta läsnäolosta. Ihmisten ei tarvitse enää matkustaa kokouksiin. Heitä voi perillä edustaa robotti, joka välittää silmien tilalla olevilla kameroillaan kuvaa, korvien mikrofoneilla ja suussa olevalla kaiuttimella ääniä. Hajujen välittäminenkin onnistuu kehitteillä olevalla erityisellä tekniikalla. Robotissa on joukko ampulleja, joissa on perustuoksuja tai -hajuja. Näistä päästetään ilmaan sopivina sekoituksina tuoksuja, jotka muistuttavat lähettävän pään tuoksuja. Sensorit puolestaan huolehtivat, ettei robotti törmäile eteen tuleviin esteisiin. Eri asia tietysti on, miten ihmiset kokevat luonnottoman läsnäolon. Olemmeko valmiita maksamaan ilmastonmuutoksen hidastamisesta, energian säästämisestä ja luonnon suojelemisesta periaatteessa mitä vain, vaikka sosiaalisen kanssakäymisen vähenemisellä?
Kaiken kaikkiaan virtuaalisen läsnäolon toteuttava tekniikka on jo periaatteessa olemassa. Tulevaisuus yksin näyttää, miten pitkälle käsillämme olevan tekniikka muuttaa maailmaamme. Mielestäni virtuaalinen läsnäolo on kuitenkin sen verran mielenkiintoinen tulevaisuudennäkymä, että jään mielenkiinnolla odottamaan sen implementaatioita.