Viimeistä viedään

Matti Mattila

Uudenvuoden aattona on hyvä tehdä tilinpäätös päättyvästä vuodesta. On aika muistella tapahtuneita ja ottaa niistä opikseen. Toiset tekevät näiden havaintojen pohjalta uudenvuoden lupauksia, toiset taas ovat ottaneet vaarin jo matkan varrella. Kaikki eivät menneitä muistele, ja niinpä osa keskittyykin aattona uudenvuoden vastaanottamiseen. Näitä päiviähän on vain kerran vuodessa, mikä tekee tilaisuudesta entistä muistettavamman. Tuntuu aina juhlalliselta, kun vuosi vaihtuu ja voi ainakin kalenterin mukaan jättää menneet taakseen. Joillakin velvoitteet ja rasitteet seuraavat vuodesta toiseen tehden vuosista toistensa kaltaisia.

Etelän harmaan ankea ja kostean kalpea sää saattaa latistaa juhlatunnelmaa tänään. Paksuakin paksumpi yhtenäisen harmaa taivasmassa pimentää päivää ja pitää useat sisätiloissa. Vannoutuneimpia juhlijoita ei varmastikaan estä minkäänlainen säätila. Ainakin etelän kaupungeissa tuntuu tänään suojasäätä riittävän. Pakkanen ei kiristele tällä kertaa, kuten niin monena muina vuosina on ollut tapana. Leuto talvi on harvinainen meidän leveysasteillamme, mutta ei mitenkään aivan tavaton. Ainoastaan ilkeän kelmeä tihkusade tai sade nyt yleensä voi hillitä uudenvuoden juhlimista ulkosalla.

Minulle kulunut vuosi on ollut melko tavanomainen. Mitään suurempia muutoksia ei ole ollut, mitä nyt aloitin tämän nettipäiväkirjani kirjoittamisen maaliskuussa. Innoituksen omaan blogiin sain, kun kansalliset verkkotunnukset vapautuivat maaliskuun alussa myös yksityishenkilöille. Tuolloin päätin rekisteröidä oman tunnuksen ja avata päiväkirjan. Blogien kirjoittamisesta on muutenkin tullut kansallista huvia eikä pelkästään Suomessa vaan kaikkialla maailmassa. Päiväkirjan kirjoittaminen on osittain terapeuttista. Se saa hetkeksi unohtamaan päivän kiireet ja pakottaa kerrankin istumaan ja pohtimaan, mitä viimeisten 24 tunnin aikana on tapahtunut. Pian sitä sitten huomaakin, miten aika on kulunut joskus aivan joutavanpäiväisyyksiin. Tosin nämä annettakoon anteeksi, sillä eihän elämän aina tarvitse olla niin etukäteen ohjelmoitua.

Vuoden vaihde tuo mukanaan arkipäivästä poikkeavia erikoisuuksia. Tällaisia ovat esimerkiksi tervehdykset, joita kuulee ihmisten sanovan toisilleen. Esimerkiksi monet lähtevät vuoden viimeisenä työpäivänä työpaikaltaan ja kertovat työtovereilleen tulevansa takaisin vasta ensi vuonna. Ajatus kuulostaa aivan siltä, kuin kyseinen henkilö olisi palaamassa vasta aikojen kuluttua joskus seuraavan vuoden puolella. Todellisuudessa kaverukset saattavat nähdä toisensa jo muutaman päivän kuluttua. Samoin toivotellaan hyvät yöt toteamalla vain, että "Nähdään sitten ensi vuonna!" Tällaisia tavallisuudesta poikkeavia lausahduksia ei pääsekään sanomaan kovin usein, ja siksi ne tuntuvat oudoilta ja osin koomisilta.

Nyt on sitten minunkin aikani kiittää päiväkirjani lukijoita ja sivustollani vierailleita kävijöitä kuluneesta vuodesta. Jotkut ovat jaksaneet seurata tarinoitani päivästä toiseen, jotkut ovat vain piipahtaneet sivuillani sen enempiä jälkiä jättämättä. Muutamat ovat jopa kommentoineetkin juttujani, ja sehän se tässä kirjoittamisessa aina mukavaa onkin, kun ihmiset jakavat mielipiteitään ja keskustelevat aiheesta pidempäänkin. Tämä on tällä erää viimeinen kirjoitukseni, sillä seuraavaa saakin odottaa vasta ensi vuoden puolella. Toivottelen lopuksi kaikille hyvää ja menestyksellistä uutta vuotta 2007!

Julkaistu Sundayna 31.12.2006 klo 12:53.

Edellinen
Lomalento
Seuraava
Ensi askel kevääseen