Verdin Aida

Viime lauantaina eli viikko sitten olin eräässä juhlallisessa tilaisuudessa. Järjestelyt olivat moitteettomat ja niin varmasti pitikin olla, sillä tilaisuutta kunnioittivat lukuisat ulkomaalaiset vieraat satojen suomalaisten vieraiden lisäksi. Varttia ennen varsinaista alkua suomalaiset vieraat saivat astua sisään juhlasaliin ja ottaa paikkansa. Kun yleinen hälinä oli päättynyt, alkoivat komeat juhlallisuudet. Aivan ensimmäiseksi ulkomaiset vieraat asettuivat salin ulkopuolelle jonoon. Kunkin maan edustaja saatettiin yksitellen kunniapaikalle salin etuosaan. Juhlallista sisääntuloa säesti taustalla soinut Giuseppe Verdin (1813-1901) säveltämä Juhlamarssi oopperasta Aida. Sävelmä jäi korviini soimaan pitkäksi aikaa niin, että ryhdyin lopulta kuuntelemaan sitä Spotifysta uudelleen ja taas uudelleen. Ennen pitkää päädyin kuuntelemaan koko oopperan ja vieläpä löysin YouTubesta kokonaisen lähes kolmituntisen näyttämötaltioinnin.

Aida Veronan oopperassa
Kuva
cba Jakub Halun

Aida alkoi kuulostaa aina vain paremmalta. Mitä enemmän Aidaa kuuntelin, sitä mielenkiintoisemmaksi sen musiikki ja tarina muuttuivat. Italialaisen oopperasäveltäjän Giuseppe Verdin varhaisvuodet eivät olleet kovin mieltä ylentäviä. Lasten ja puolison kuolemat sekä epäonni musiikin saralla saivat miehen lopettamaan säveltämisen tykkänään. Aivan tyystin Verdi ei luopunut säveltämisestä, sillä vuonna 1842 hän sävelsi maailmanmaineeseen nousseen Nabucco-oopperan. Vuonna 1870 Verdin ollessa 57-vuotias hän sai Egyptin kediiviltä Ismail Pashalta (1830-1895) tilauksen Kairon kuninkaalliseen oopperataloon. Aiheeksi Verdi sai vanhan egyptiläisen tarinan, jota vaikutusvaltainen ranskalainen egyptologi Auguste Mariette (1821-1881) oli suositellut kediiville. Tarinan yksi päähenkilöistä on nubialainen prinsessa Aida, jonka egyptiläiset ovat vanginneet ja orjuuttaneet. Rakkaustarinan toisessa näytöksessä kuullaan tunnettu Juhlamarssi, kun henkivartioston päällikkö Radamès saapuu voitokkaana kaupunkiin.

Juhlamarssi alkaa mahtipontisesti ja jatkuu kohti kuuluisaa trumpettiosuutta. Ooppera on musiikin lisäksi näyttävä esitys upeine lavastuksineen. Aidaa on yleisesti pidetty Verdin parhaimpana oopperana, ja se saikin suuren suosion välittömästi jo ensi-illassaan Kairossa 24. joulukuuta vuonna 1871. Euroopan ensi-ilta oli vain vajaan kahden kuukauden kuluttua helmikuussa vuonna 1872, ja ooppera jatkoi sensaatiomaista voittokulkuaan. Nykyään Aida kuuluu oopperatalojen vakio-ohjelmistoon, ja sitä on esitetty Suomessakin ahkerasti. Kun Aidaa kuuntelee, on helppo yhtyä yleisön ja kriitikoiden ylistäviin arvioihin.

Julkaistu lauantaina 27.5. klo 17:29 Musiikki-luokassa avainsanoilla historia, kulttuuri, musiikki ja ooppera.

Edellinen
Neitokainen baarissa
Seuraava
Kesän 2017 päiväretket
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä