Suomen kielessä ja monissa muissakin kielissä on niin sanottu äng-äänne eli velaarinen nasaali. Talviolympialaisten aikaan meille on tullut tutuksi Vancouverin kaupunki Kanadan länsirannikolla. Kaupungin nimessä kuulostaa suomalaisittain lausuttuna äng-äänne, ja joskus kaupungin nimen kuuleekin äännettävän suomalaisittain. Facta-tietosanakirjan mukaan oikea tapa lausua kaupungin nimi on ääntää selvästi ensimmäisen tavun viimeisenä oleva n-kirjain ja sitä seuraava c-kirjain k-kirjaimen tavoin jotakuinkin muodossa [vänku:’vör]. Velaarinen nasaali on suomen kielessä melko yleinen äänne. Sen tunnistaa helposti lausuessaan vaikkapa kenkä-sanaa. Oikein lausuttuna se sanotaan muodossa [keŋkä] mutta ei [ken-kä]. Äännettä on vaikea esitellä kirjallisessa muodossa ja se pitääkin oppia kuuntelemalla ja toistamalla. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen Ison suomen kieliopin verkkoversion mukaan äänne merkitään sanakirjoissa foneettisella merkillä ŋ, joka tietojenkäsittelyssä vastaa Unicode-merkkiä U+014B. Samaa merkintää käytetään myös kansainvälisessä foneettisessa IPA-aakkostossa.
Suomen kielessä velaarinen nasaali esiintyy vain sanan keskellä, esimerkiksi kenkä, kengän. Englannin kielessä puolestaan velaarinen nasaali voi esiintyä myös sanan lopussa, kuten ring (sormus, rengas) sanassa. Suomessa sananalkuisia konsonanttiyhtymiä esiintyy vain laina- ja vierasperäisissä sanoissa. Tällaisia ovat esimerkiksi prinssi, kruunu, traktori ja klaani. Myös jotkut deskriptiiviset, lähinnä puhekielen ja slangisanat, voivat sisältää sananalkuisen konsonanttiyhtymän, kuten sanassa plörö, joka tarkoittaa kahvin ja viinan sekoitusta.
Sana nasaali on peräisin latinan kielen nasus eli nenää tarkoittavasta sanasta ja sillä tarkoitetaan fonologiassa nenä-äännettä. Nasaalia lausuttaessa osa ilmavirrasta kulkee nenän kautta suussa olevan sulkeuman vuoksi, mikä selittää nasaalin ja nenän yhteyden. Sana velaarinen on sekin peräisin latinan kielestä. Sen etymologia voidaan jäljittää velum-sanaan ja siitä johdettuun velaris-sanaan. Sanat liittyvät purjeeseen, ja anatomiassa velum tarkoittaakin ylhäällä suun takaosassa olevaa kitapurjetta. Velaarinen liittyy siis suuhun, ja nenä-äänteen yhteydessä sillä viitataan laskeutuneesta kitapurjeesta johtuvaan nenän kautta kulkevaan ilmavirtaan. Pohdiskeluni Vancouver-nimisen kaupungin nimen ääntämisestä johtikin lopulta perin mielenkiintoiseen tutkimusmatkaan fonologian kiehtovaan maailmaan.