Väskynä

Kirjoitin pari vuotta sitten väskynäsopasta. Sittemmin minulta on kysytty, mistä päin maata tämä luumukiisseli on kotoisin. Sopan tarkkaa syntypaikkakuntaa on vaikea nimetä, sillä vanha perinneruoka on tunnettu eri puolilla Suomea. Sana väskynä on luumua tarkoittava murteellinen sana, joka on lainattu varhaisesta ruotsinkielisestä sanasta swetzkon. Ruotsin kieleen sana on kulkeutunut saksan kielen sanasta Zwetschge. Sanan alkujuuret puolestaan juontavat latinan kielen sanaan Damascēna, joka viittaa Syyrian Damaskokseen, josta luumut olivat aikoinaan kotoisin. Nykyään ruotsin kielen sana väskynä on muovautunut sanaksi sviskon. Suomen kirjakielessä väskynä-sana on vilahtanut jo 1600-luvulla, mutta nykymuodossaan väskynä ilmestyi kirjakieleen parisen sataa vuotta sitten eli 1800-luvun alussa.

Ennen muinoin väskynäsopan aineksiksi kävivät myös rusinat. Joissakin maakunnissa väskynäsoppa tunnetaankin paremmin rusinasoppana. Jotkut keittävät väskynäsopan myös sekahedelmistä ja kutsuvat aikaansaatua keitosta sekahedelmäsopaksi tai sekametelisopaksi. Hämeessä soppaan käytettiin erityisesti kuivattuja tummia luumuja, jotka saattavat hieman muistuttaa isokokoisia rusinoita. Luumukiisseli kuuluu joulupöydän herkkuihin ja tyypillisesti sitä nautitaan riisipuuron kanssa. Maittava ja makea soppaherkku on helppo valmistaa ja tokihan sitä voi syödä pitkin vuotta. Aineksiksi riittävät esimerkiksi luumut, vesi, sokeri ja perunajauhot.

Julkaistu tiistaina 24.1.2012 klo 18:25 avainsanoilla historia ja ruoka.

Edellinen
Toinen kierros
Seuraava
Outlook desktop alert
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä