Vappu marssien

Vappukulkue Helsingin Senaatintorilla 2004
Kuva
Matti Mattila

Vappu työn juhlana pitää arvonsa vuosi vuodelta. Työläisten juhlapäivä on varma kevään merkki. Viimeistään vappuna talven lumet ovat historiaa ja uusi vihreä maailma alkaa kuoriutua talviturkistaan. Enää ei vappu synnytä samanlaisia tunteiden paloja kuin vielä joitakin vuosikymmeniä sitten. Ei ollut mitenkään tavatonta, että vappuna tuhannet ja taas tuhannet ihmiset marssivat valtavissa kulkueissa läpi kaupungin. Vielä 70-luvulla vappumarssit olivat valtavia spektaakkeleita. Marssimusiikki, punaiset banderollit ja iskulauseet kajahtivat kaduilla. Toisaalta työväen suuresta vallankumouksesta Venäjällä ei ollut kulunut tuolloin vielä kuin reilut 50 vuotta. Mitä kauemmaksi lokakuun vallankumous jää, sitä harvinaisemmiksi ja harvemmiksi käyvät vappumarssit.

Vapusta onkin tullut enemmän opiskelijoiden näkyvä juhla. Yhä enemmän mediat uutisoivat vappua juuri opiskelijoiden näkökulmasta. Muutama vuosi sitten kuihtuneet vappumarssien tyngät nousivat yli uutiskynnyksen vain siksi, että ne todellakin olivat tynkiä. Nuoremmat työläiset eivät ehkä enää jaksa paasata luokkataisteluista tai kapitalistien sorrosta. Ajatukset ovat nyt enemmän arkisimmissa asioissa. Myös tehtaiden patruunat eli ne kapitalismin ruumiillistumat ovat kadonneet. Heidän tilalleen ovat tulleet monikansalliset kasvottomat institutionaaliset sijoittajat, joilla ei ole nimiä. Protestilauluissa ei kaiu enää suomenruotsalaiset omistajasuvut. Tarkkaan ottaen protestilaulut eivät kaiu enää lainkaan. Niitä soitetaan ja lauletaan nykyään vain retrohengessä.

Vappuun on jo pitkään liittynyt nuorison örvellys kaupungilla. Siisti vappusima ja samppanja-aamiainen on vaihtunut keskikaljaan ja sitä vahvempiin alkoholijuomiin. Yhä nuoremmat kokeilevat alkoholin päihdyttävää voimaa, josta seurauksena on hallitsematon käyttäytyminen. Yhä useammin örveltäminen on näkyvämpää ja uskaliaampaa. Kaverille on näytettävä. Sanotaankin, että vappu kestää Oton päivästä Yrjön päivään. Sanonta on hauska, mutta samalla erittäin oikeaan osunut. Vapunaatto esimerkiksi Helsingissä on vuosi toisensa perään aina vain rauhattomampi, jos vain säät suosivat. Tänä keväänä saimme pitkästä aikaa aurinkoisen ja poutaisen vapun. Räntäsateet tai jäätävä tihku ei ole ollut harvinainen vieras vappuna. Hyvästä säästä on usein seurauksena myös enemmän rauhattomuutta kaupungilla. Vapun perimmäinen ajatuskin alkaa vähitellen hämärtyä.

Julkaistu maanantaina 1.5.2006 klo 11:30 avainsanalla huvit.

Edellinen
Palkittu asiakasuskollisuus
Seuraava
Snookerin uusi maailmanmestari