Vuosien mittaan rakennusliike saa valmiiksi monia projekteja. Jos liike kuitenkin joutuisi aina vastaamaan myös ylläpidosta, alkaisi ylläpitohenkilökunnan määrä vähitellen kasvaa. Tietyn pisteen jälkeen rakennusliikkeellä olisi näin ollen enemmän ylläpidettävää kuin uuden rakentamista. Yhtiön luonnekin saattaisi muuttua enemmän huoltoyhtiön suuntaan kuin uudisrakentajaksi. Tämän vuoksi onkin tärkeää, että ylläpitotehtävät voidaan siirtää kolmannelle osapuolelle, jotta rakennusliike voi jatkossakin keskittyä varsinaiseen liiketoimintaansa eli uusien talojen rakentamiseen. Huoltoyhtiöt puolestaan keskittyvät omaan liiketoimintaansa eli talojen huoltamiseen ja pihojen siivoamiseen. Jotta huoltoyhtiöiden työ eli rikkoontuneiden komponenttien korjaaminen tai vaihtaminen olisi mahdollisimman mutkatonta, astuvat tässä vaiheessa kuvaan mukaan rakennusteollisuuden standardit. Huoltoyhtiöiden ei tarvitse asioida rakennusliikkeen kanssa. Se voi yksinkertaisesti vain marssia rautakauppaan ja ostaa ensimmäisen vastaantulevan suihkukahvan, sillä sen kierteet sopivat varmasti suihkuletkun päähän.
Ohjelmistotuotannossa tulisi vallita samanlainen standardien luoma yhtenäisyys. Ohjelmistoprojekti pitäisikin nähdä samalla tavalla kuin uudisrakennusprojekti. Ohjelmistot pitäisi ensinnäkin tuottaa standardoiduilla menetelmillä ja komponenteilla. Ohjelmistojen ylläpito pitäisi näin kyetä siirtämään kolmannelle osapuolelle, joka voi tarvittaessa korjata ja huoltaa ohjelmistoa standardiosilla. Yksi esimerkki tällaisesta huoltokohteesta voisi olla vaikkapa arvonlisäveron laskenta-algoritmi. Kun ohjelmisto aikoinaan ensimmäisen kerran tehtiin, liitettiin siihen silloin voimassa ollut arvonlisäveroalgoritmi. Aikojen kuluessa veron laskentamenetelmä muuttuu, joten ohjelmistoakin pitäisi muuttaa vastaavasti. Jos laskenta-algoritmi on vaihdettava komponentti, riittää ylläpitäjälle vain vaihtaa uusi, päivitetty komponentti tilalle.
Ohjelmistoja ei kuitenkaan tuoteta vielä aivan näin suoraviivaisesti. Yhä edelleen ylläpitovastuu jää ohjelmiston tekijälle. Jos tätä tilannetta verrataan rakennusliikkeen dilemmaan, alkaisi ohjelmistoyrityksen ylläpitohenkilökunnan määrä vähitellen kasvaa ja uudistuotanto mahdollisesti hiipua. Ala kaipaa siis yhteisiä ja globaaleja standardeja, kuten rakennusliike-esimerkki osoitti. Tulevaisuudessa onkin mahdollista, että markkinoille syntyy ohjelmistojen huoltoliikkeitä eli yrityksiä, jotka ovat erikoistuneet ohjelmistojen huoltamiseen ja päivittämiseen. Tämä puolestaan edellyttää standardoituja ohjelmistokomponentteja rakennusteollisuuden tapaan.