Vuosi on nyt tiutusina. Termi tiutusina koostuu kahdesta sanasta. Tiu on vanha kappalemitta, jolla tarkoitetaan 20 kanamunaa ja tusinahan on vanha tuttu kaksitoista. Uusi vuosi 2012 on alkanut sen kummemmitta kommelluksitta. Kaunis auringonpaiste tervehti uutta tulokasta ja pikku pakkanen piti kadut kuivina viimeaikaisten vesisateiden jäljiltä. Oikein tarkkaan kun katsoi, saattoi nähdä ohuen jääpinnan lätäköiden päällä. Sunnuntaikävely raikkaassa talvisäässä nipisteli hieman poskia, mutta muutama pakkasaste ei vielä vaatinut täyttä talvivarustusta. Keli oli houkutellut muitakin ulkoilijoita eikä kaduilla voinut olla kohtaamatta muita sunnuntaikävelijöitä. Eräs nuorempi pariskunta saapui kadun risteykseen juuri samaan aikaan. Liikennevalot näyttivät punaista, mutta tästä huolimatta innokas nuorimies lähti ylittämään katua jättäen nuorikkonsa viereeni seisomaan ja odottamaan vihreä vaihtumista. Mies yritti houkutella naisystäväänsä kadunylitykseen ja pilaillen katseli ympärilleen oikea käsi lippana otsalla ikään kuin etsien autiolla kadulla huristelevia autoja. Liikenne oli hiljaista eikä autoja tosiaankaan näkynyt. Mies pääsi kadun toiselle puolelle ja jäi sitten puolestaan odottamaan naikkostaan. Mietin siinä seisoskellessani, mitähän tuokin kadunylitys lopulta miestä hyödytti, kun joka tapauksessa joutui odottamaan punaisen liikennevalon vaihtumista, tosin kadun toisella puolella. Asetelmasta olisi voinut päätellä jopa jonkinlaisen pienen perheriidan olleen päällä, kun tuolla tavalla oltiin erillään.

Valot vaihtuivat aikanaan vihreiksi ja jalankulkijat pääsivät ylittämään kadun. Kieltämättä se tuntui ehkä hieman hölmöltä seistä aution kadun reunassa ja odottaa jotakin tapahtuvan, mutta laki on laki ja punaisissa valoissa on seistävä ja odotettava vuoroaan. Lenkki kaupungilla venähti pidemmäksi kuin olin suunnitellut ja kuinka ollakaan, kylmä alkoi vähitellen tuntua sormenpäissä. Käännyin takaisin ja seurasin kadun varteen pysäköityjä autoja. Niiden tuulilasit olivat ohuen lumipeitteen peittämiä. Joku ohikulkija oli piirrellyt jokaiseen tuulilasiin enemmän tai vähemmän asiallisia kuvia ja tekstejä. Osa piirroksista oli hävyttömiä (tai suorastaan hävyllisiä) ja osa toivotti hyvää uuttavuotta. Piirtelijä oli kulkenut pitkän matkan, sillä saatoin seurata hänen jälkiään useiden korttelien matkan. Aiheet eivät muuttuneet, ja jotkut autonomistajat saattavatkin aamulla hieraista silmiään nähdessään häthätää kyhätyn taideteoksen lumisella tuulilasillaan. Uusivuosi vaihtui kulmillani aiempia vuosia rauhallisemmin eikä pihapiirikään ollut menneiden vuosien tapaan rakettijätösten peittämä. Ensimmäinen päivä vain kului tavattoman nopeasti, mutta onhan näitä päiviä tässä vielä jäljellä.