Talven laantumisesta ei ole mitään merkkejä. Säätila kehittyy oikeastaan vain päinvastaiseen suuntaan. Helsingissä on jo pitkään ollut noin kymmenisen pakkasastetta, mutta tänään aamulla mittari näytti jo kahtakymmentä. Ulkona kylmän ilman tunsi varpaista kyynärpäihin. Kova tuuli sai pakkasen tuntumaan vielä purevammalta. Pitkään ei ulkoilmassa viihtynyt, kun jo piti päästä sisätiloihin lämmittelemään. Ihmiset olivat pukeutuneet, sanoisinko vihdoinkin, talvivaatteisiin, vaikka vastaan tuli vielä muutama uskalikko ilman päähinettä ja olipa jollakin jopa paljaat kädet. Kevyessä vaatetuksessa urheileminen tällaisilla pakkasilla kysyy hyvää kestävyyttä ja varmaan myös terveyttä.

Kuluvaa ajanjaksoa voi kutsua sydäntalveksi. Kevääseen on vielä pitkä matka, mutta sitten kun sää alkaa osoittaa kevään merkkejä, tuntuu vuodenaika vaihtuvan kuin hujauksessa. Monena päivänä näyttäytynyt aurinko luo myös ajatuksen tulevasta keväästä. Paukkupakkaset ovat kuitenkin tätä tunnelmaa vastaan, mutta eivät ole pitkään. Perisuomalaista talvea kestää vielä jonkin aikaa. Tämä talvi onkin tähän mennessä ollut sellainen vanha kunnon pakkastalvi runsaine lumikinoksineen, jollaisia miesmuistiin koettiin ennen vanhaan.