Heräämiset aamuisin ovat taas työläitä. Joka syksy toistuva voimattomuus johtunee kesällä kerättyjen voimien ehtymisestä näihin aikoihin. Kellojen siirto tunnilla joitakin viikkoja sitten ei lainkaan edistänyt jaksamista, vaan tuntui paremminkin vain sekoittavan biorytmiä ja siinä sivussa aiheuttavan unihäiriöitä ja ties vaikka mitä. Nyt alkaa olla jo se aika vuodesta, kun aamut ovat pimeitä samoin kuin loppuiltapäivät kotiin palatessa. Päivän aikana ei juurikaan ehdi todeta valoista hetkeä, joten tunne jatkuvasta pimeydestä on todellinen. Valoisa aika lyhenee tästä vielä kuukauden ajan. Tieto synkistää syksyä entisestään, mutta onneksi kohtapuoliin kaamos katkeaa ja päivät alkavat jälleen, vaikkakin tuskastuttavan hitaasti pidetä. Onneksi alkusyksy on mennyt jotensakin kuivissa ja leudoissa merkeissä täällä eteläisessä osaa maata. Toivoa vain sopii, että tällainen leuto ja kuiva ilmanala jatkuu läpi talven aina kevään koittoon saakka.