Sieidi ja yhdeksäs sinfonia

Viikkoni on ollut vauhdikas. Lähes joka arkipäivä perjantaita lukuun ottamatta olen viettänyt iltani jos jonkinlaisessa tilaisuudessa. Keskiviikkona ilta hupeni Radion sinfoniaorkesterin konsertissa Musiikkitalossa. Olin valinnut tämän nimenomaisen illan hyvissä ajoin jo melkein kolme kuukautta sitten vain siksi, että ohjelmistossa oli Antonín Dvořákin (1841-1904) yhdeksäs e-molli-sinfonia "Uudesta maailmasta" (op. 95). Klassisen musiikin helmiin lukeutuva teos syntyi vuonna 1893, kun tämä böömiläinen säveltäjä toimi vuodet 1892-95 New Yorkin kansallisen konservatorion johtajana. Sittemmin säveltäjän viimeiseksi jääneestä sinfoniasta on tullut hänen kuuluisin työnsä, jota esitetään yhä uudelleen vuodesta toiseen. Viimeksi kävin kuuntelemassa samaisen sinfonian liki neljä vuotta sitten, kun Helsingin kaupunginorkesteri esitti sen loppuunmyydyssä konsertissaan.

Martin Grubinger
Kuva
Felix Broede

Mielenkiintoisempi yllätys oli kuitenkin Kalevi Ahon sävellys Sieidi. Hätkähdyttävän hienon teoksen pääosassa olivat orkesterin lisäksi monenlaiset lyömäsoittimet, joita käsitteli todellinen lyömäsoitinvelho, itävaltalainen Martin Grubinger. Erikoinen sävellys alkaa djembe-rummun soololla, jota seuraa darabuka-käsirummun osuus. Näiden jälkeen rumpali siirtyy viiden tom-tomin ja pikkurummun muodostamaan settiin. Ennen vibrafoniosuutta soittaja ehtii esittää upeat osuudet marimballa. Suurin piirtein puolivälissä teosta rumpali palaa takaisin alkupisteeseen soittaen lyömäsoittimia käänteisessä järjestyksessä. Rytmejä ja pauketta riitti yli puoleksi tunniksi, ja Grubingerin työskentelyä oli todella ilo seurata. Mahtavan esityksen jälkeen lavalle kapusi raikuvien aplodien saattelemana vielä itse säveltäjäkin Kalevi Aho, joten ilta oli kaikin puolin mittaamattoman nautinnollinen. Orkesterin johdosta vastasi espanjalainen kapellimestari Gustavo Gimeno, jonka johdossa orkesteri loihti korvia hiveleviä säveliä. Juuri kun olin väliajalla toipunut Ahon mestarillisesta sävelteoksesta, oli vuorossa yhdeksäs sinfonia, jonka mahtipontiset ja toisaalta kauniit melodiat saivat sydämen sykkimään entistä kiivaammin.

Julkaistu lauantaina 19.11.2016 klo 16:25 Musiikki-luokassa avainsanoilla konsertit, kulttuuri ja musiikki.

Edellinen
Pako-ohje
Seuraava
Vihantäyteinen oktetti
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä