Ruokailuvälineiden käsittely ja ateriointi

Ruokailuvälineiden oikea käsittely kuuluu hyviin pöytätapoihin. Olen usein pannut merkille, miten vaikeasti eräät ruokailijat pitelevät ruokailuvälineitä kädessään. Esimerkiksi haarukkaa pidellään mitä ihmeellisimmin tavoin, kuten muutamista kuvista voi päätellä. Hienot pöytätavat ovat uhkaavasti katoamassa. Ruokailussakin arvostetaan käytännöllisyyttä ja kenties nopeutta. Luonnollisesti ruokailutavat muuttuvat aikojen saatossa. Ovathan ne jo muuttuneet melkoisesti, jos verrataan, miten hieman vanhemmat esi-isämme käyttivät kaikkeen ruokailuun vain puukapustaa. Vielä kauemmas kun ruokailuhistoriaa katsotaan, ei ollut mitenkään tavatonta syödä käsin kaikkea mitä pöydässä notkui.

  1. Haarukkaa pidetään vasemmassa kädessä siten, että piikit osoittavat alaspäin. Sormet pidetään ruokailuvälineiden varressa eivätkä sormet saa koskettaa terää. Haarukkaa pidellään vasemman käden etusormen ja peukalon välissä. Pienet suupalat pinotaan haarukan selälle veistä apuna käyttäen ja sopivan kokoiset annokset viedään suuhun. Haarukkaa ei saa käyttää lapion tavoin, vaan ruoka on tarkoitus syödä nauttien.
  2. Eräs omituinen tapa on pidellä haarukkaa jotenkin sormien välissä, kuten kuvassa 2. Tällä tavalla ehkä nopeutetaan ruuan haarukointia suuhun, mutta työskentely lautasella näyttää ulkopuolisen silmin erittäin hankalalta. Ikävä kyllä toisinaan tällaisen ruokailijan ähellys aterimineen on surullisen huvittavaa katsottavaa.
  3. Muitakin erikoisia tapoja näkyy aina silloin tällöin. Eräs tällainen on esitetty kuvassa 3, jossa on eräänlainen kämmenote.
  4. Lusikan käsittely kämmenotteella on tuttu monista 1800- ja 1900-lukuja kuvaavista elokuvista ja kuvauksista. Esimerkiksi Aleksis Kiven teoksesta Seitsemän veljestä Jukolan veljekset kuvataan usein pitelevän puukapustaa juuri tällaisella kämmenotteella. Lusikan pitely ei ole kuitenkaan näin vaikeaa.
  5. Lusikkaa pidetään oikean käden etusormen ja peukalon välissä siten, että se nojaa keskisormeen. Keittoa nautittaessa se ammennetaan lusikankärjestä viemättä koko lusikan pesää suuhun. Aikaisemmin keitto kallistettiin lusikan sivusta, mutta tämä tapa on jäänyt pois.
  6. Toisinaan lusikkaa voi joutua käyttämään yhdessä haarukan kanssa ruokalajista riippuen. Kuvassa 6 on esitetty lusikan ja haarukan yhteiskäyttö esimerkiksi syötäessä spagettia. Haarukalla pyöritetään spagettia lusikan pesää vasten ja näin syntynyt mytty viedään haarukalla suuhun.
  7. Kun veitsi on hetkeksi laskettava kädestä, asetetaan se lepoon lautasen oikealle yläreunalle. Oikea käsi on nyt vapaana esimerkiksi lasin kohottamiseksi.
  8. Kun ateriointi keskeytetään, lasketaan ruokailuvälineet kädestä siten, että veitsen kahva on kello 5:n kohdalla ja haarukan kello 7:n kohdalla. Haarukan piikit osoittavat alaspäin ja veitsen terä ulospäin 4:n kohdalla ja haarukan kello 8:n kohdalla. Haarukan piikit osoittavat alaspäin ja veitsen terä vasemmalle haarukkaan päin. Ruokailuvälineitä ei lasketa pöydälle lautasta vasten nojaamaan.
  9. Kun ateriointi päätetään, ruokailuvälineet sijoitetaan vierekkäin kello 5:n kohdalle veitsi oikealle puolelle terävä puoli poispäin ja haarukka vasemmalle puolelle piikit alaspäin terä haarukkaan päin ja haarukka vasemmalle puolelle piikit ylöspäin.

Ateriointi

Lautasliina asetetaan polvien päälle. Sitä ei tungeta kaulaan tai vaatteiden lomaan. Vaatteita ei suojata lautasliinalla, sillä ruokailun on oltava muutenkin siistiä ja hillittyä. Lautasliinalla pyyhitään suu kevyesti painellen. Sitä ei saa käyttää nenäliinana eikä sillä saa pyyhkiä esimerkiksi hikeä otsalta. Aterioinnin jälkeen liina taitetaan siististi laskoksille ja sijoitetaan lautasen vasemmalle puolelle. Lautasliinaa ei saa rypistää ja jättää esimerkiksi lautaselle.

Veistä ei viedä koskaan suuhun. Veitsellä on tarkoitus paloitella ruoka pienemmiksi suupaloiksi. Aikaansaadut makupalat asetetaan veitsellä haarukan selälle, josta ne viedään haarukalla suuhun. Haarukkaa pidellään siis piikit alaspäin. Ateriointi saattaa näin kuulostaa hitaalta ja vaivalloiselta, koska ruoka ei aina pysy haarukan niin sanotulla kääntöpuolella. Ruokailussa ei ole tarkoituskaan ahmia lautasta tyhjäksi mahdollisimman nopeasti vaan nauttia ateriasta pienin suupaloin. Erityisen haasteen tuottaa kastike. Haarukalle kerätty lasti voidaan kostuttaa lautasella olevalla kastikkeella nostamalla sitä kerran tai pari veitsellä. Kastiketta ei tule ottaa liian paljon lautaselle, jotta sitä ei jää aterioinnin päätteeksi. Lautanen tulisi syödä tyhjäksi, mutta se ei myöskään saa olla puhtaaksi nuollun näköinen.

Leipäannos otetaan omalle leipälautaselleen, johon leikataan myös pala voita tai levitettä. Leivästä revitään sormin pieniä suupaloja, joille voidaan haluttaessa levittää voiveitsellä levitettä omalla leipälautasella olevasta nokareesta. Voiveistä ei käytetä syömiseen eikä yhteistä voiveistä käytetä ateriointiin. Revitty leipäpala viedään suuhun sormin. Leivästä ei tulisi haukata suoraan. Pääperiaate on, että suusta ei saa tuoda ruokaa takaisin ulos ja siksi suupala on sovitettava riittävän pieneksi, jotta sen voi pureskella yhdellä kertaa.

Jos keittoa on lautasella enää vähän, voidaan lautasta hillitysti kallistaa itsestä poispäin, jolloin loput keitosta saadaan lusikkaan. Lusikka jätetään keittolautaselle sen oikealle puolelle pesä ylöspäin. Lusikka nostetaan kupinmuotoisesta astiasta eli kupista aina asetille eli aluslautaselle kupin oikealle puolelle eikä sitä siis jätetä kuppiin puolittain pystyyn.

Kuvat: Matti Mattila

Julkaistu maanantaina 18.6.2007 klo 17:00 avainsanalla ruoka.

Edellinen
Internet - isolla vai pienellä?
Seuraava
Pelastakaa pressa
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä