Poltettu puheenaihe

Makasiinien tulipalo 5.5.2006 Helsingissä
Kuva
Hannes Heikura/HS

Suomalaiset uutismediat saivat perjantaina vaihtelua uutisaiheisiinsa. Iänikuinen ja meille suomalaisille niin rakas Lähi-itä ei enää ollutkaan illan ykkösuutinen. Vain Suomessa uutisoidaan Israelin ja Palestiinan arkea päivästä päivään. Olen monta kertaa käynyt serkkuni luona Yhdysvalloissa ja seurannut siellä kansallisten televisiokanavien uutisia. Lähes poikkeuksetta uutiset käsittelevät oman mantereen asioita ja vain äärimmäisen harvoin jokin eurooppalainen ja vielä vähemmän Lähi-idän uutinen ylittää kynnyksen. Silloinkaan asiaa ei vatvota suomalaiseen tapaan käymällä läpi päivän tapahtumat tunti tunnilta. En ymmärrä, miksi Lähi-idän melskeet saavat Suomessa niin valtavasti uutisaikaa. Onhan meillä tapahtumia ja uutisia yllin kyllin omastakin takaa.

Perjantai sitten lopulta rikkoi ennalta suunnitellun uutisillan rytmin. Purettavaksi määrätyt VR:n makasiinit syttyivät ilmiliekkeihin noin kello 20 aikaan. Makasiinit ovat olleet kuuma puheenaihe jo pitkään. Nämä vuosina 1898 - 1899 rakennetut kaksi varastorakennusta ovat toki historiallisesti arvokkaita, mutta niiden kunto oli päässyt sadan vuoden aikana rapistumaan pahasti. Alun perin makasiinit palvelivat kasvavan pääkaupungin tavaraliikennettä. Niiden kautta saapui polttopuita, kulutustavaroita sekä rakennus- ja elintarvikkeita. Nyt niiden tilalle ollaan rakentamassa Helsingin uutta ja uljasta musiikkitaloa. Museovirasto on luonnollisesti ja viran puolesta vastustanut makasiinien purkamista ja koko alueeseen kajoamista. Monet kaupunkilaiset ovat kannattaneet lahojen ja ränsistyneiden töllien hävittämistä. Nämä reliikit eivät sovi enää kehittyvän pääkaupungin ydinkeskustaan.

Makasiinien kohtalosta on väännetty kättä aina näihin päiviin asti. Ne yritettiin tuhota jo vappuaattona vain vajaa viikko sitten. Tällä kertaa yritys onnistui osittain, sillä vain eteläinen makasiinirakennus tuhoutui tulipalossa lähes täydellisesti. Pahaksi onneksi rautatienpuoleinen pääty säästyi sen verran, että se voitaneen korjata muistoksi kaupunkilaisille. Räjähdysmäisesti syttynyt tulipalo peitti rakennuksen liekkimereen noin vartissa. Tästä voi moni päätellä, että kyseessä on tuhopoltto. Harvoin rakennukset syttyvät kipinästä näin totaalisesti. Kuka lienee sytyttänytkään rakennuksen, teki kaupungin veromaksajille suuren palveluksen. Näin säästytään hölmöläisten maineelta ja verorahojen tuhlaukselta. Lisäksi pelastustyöntekijät saivat odottamaansa toimintaa eivätkä taidot pääse nyt ruostumaan eikä kunto laskemaan. Makasiinit oli nimittäin tarkoitus purkaa yksitellen tiili tiililtä. Jokainen tiili puhdistettaisiin, enkä ihmettelisi, jos työhön käytettäisiin hammasharjaa. Tiilet sitten varastoitaisiin kaupungin kustannuksella tulevaa käyttöä varten.

Makasiinien purkamiseen tarkoitetut verorahat olisi voitu kipata suoraan Kolera-altaaseen. Mielestäni kaupungin museointi menee jo liian pitkälle. Ensin makkaratalo, sitten makasiinit, mitä seuraavaksi suojellaan? Tasavallan Presidentti Tarja Halonen kampanjoi alkuvuodesta virkakautensa jatkon puolesta. Hän tarjosi äänestäjille vakautta ja turvallisen tasaista, muuttumatonta arkea. Jos hänen tarjoamansa tasainen ja yllätyksetön arkielämä tarkoittaa pysähtyneisyyttä ja sitä, että kaikki museoidaan, kertoo se paljon maamme johtavien viranomaisten näkemyksestä Suomen tulevaisuudesta ja kehityksestä globalisoituvassa maailmassa. Kannattaa käydä katsomassa museoviraston omaa toimitaloa keskellä historiallista Töölöä Nervanderinkadulla. Voiko rumempaa kolossia enää pystyttää jugend-talojen keskelle?

Julkaistu lauantaina 6.5.2006 klo 10:17 avainsanalla tapahtumat.

Edellinen
Ruuhkaa ilmatilassa
Seuraava
Hotellin mukavuudet