Onni on bussi

Eilinen lauantaipäivä oli säiden puolesta yksi tämän kesän parhaimmista tähän mennessä. Lämmin aamu enteili helteistä päivää, joka sitten sellaiseksi muuttuikin. Heräsin lauantaiaamuna jo ennen kukonlaulua. Kello näytti noin viittä aamulla, kun nousin ylös aamuaskareisiin. Edessä oli lähtö Turkuun kahtakymmentä vaille kahdeksan bussilla. Sitä ennen oli suoriuduttava vielä linja-autoasemalle, joten varhainen herätys oli paikallaan. Olin varannut Onnibus-matkan hyvissä ajoin muutama viikko sitten. Menolippu entiseen pääkaupunkiin maksoi viisi euroa ja saman verran takaisin Helsinkiin. Matka meni hyvin, joskin nukuin istualtani ja huonossa asennossa suurimman osan ajasta. Väsymys oli luonnollista, sillä olinhan herännyt kaamean aikaisin ja vieläpä viikonloppuna. Saavuin Turkuun aikataulun mukaisesti hieman ennen kymmentä.

Rikkoutunut Onnibus Lommilan pysäkillä
Kuva
Matti Mattila

Päivä maan kauneimmassa kesäkaupungissa meni nopeasti. Illemmalla tuli sitten aika palata takaisin kotikaupunkiin. Paluumatkalle olin varannut niin ikään Onnibus-vuoron viidellä eurolla, ja matkaan lähdettiin lupsakkaan bussikuskin seurassa. Kaikki sujui hyvin aina Lommilan pysäkille asti Espoossa. Pysäkki tunnetaan myös niin sanottuna Ikean pysäkkinä, sillä tunnettu sisustustavaratalo sattuu sijaitsemaan pysäkin vieressä. Bussimme aikoi pysähtyä pysäkille ja se hidasti vauhtiaan. Kun pääsimme melkein tolpan kohdalle, tunsin, miten auto tärisi hieman epämiellyttävästi. Tunne oli vähän sama kuin kovassa vauhdissa vaihtaa pienemmälle vaihteelle ja tekee moottorijarrutuksen. Hetken kestänyt tärinä ei enteillyt mielestäni hyvää. Auto pysähtyi kuin seinään, ja kaikki tuntui aluksi normaalilta. Pian kuitenkin selvisi, että vaihdelaatikko hajosi.

Kello oli kymmentä yli seitsemän illalla ja bussi seisoi nyt Lommilan pysäkillä. Kuljettaja soitti välittömästi pääkallonpaikalleen ja pyysi ohjeita. Kun auton buutti eli virtojen katkaisu ja uudelleenkytkentä ei auttanut, joutui kuljettaja lopulta kuuluttamaan, että matka päättyi tähän. Kuski oli jo ehtinyt tilata korvaavan kuljetuksen, joten ainakin tiedotus ja asiain nopea hoito oli ensiluokkaista. Matkustajat kömpivät ulos autosta ja ottivat tapahtuneen rauhallisesti. Ulkona oli edelleen hyvin lämmintä, vaikka pilvet osin peittivät taivasta. Puoli kahdeksalta pysäkille pyyhälsi toinen Onnibussi, joka oli tulossa Huittisista. Konerikosta oli kulunut vasta kaksikymmentä minuuttia, kun jo kapusimme paikalleen tulleen bussin kyytiin. Auto oli lähes tyhjä, joten ymmärtääkseni kaikki matkustajat pääsivät jatkamaan matkaansa Helsinkiin. Pääsin perille vajaa puoli tuntia aikataulusta myöhässä, mutta kauniina kesäpäivänä sillä ei ollut merkitystä. Matkan keskeytyminen on aina harmittavaista, mutta onneksi ei tapahtunut mitään tämän kummallisempaa.

Julkaistu sunnuntaina 18.6. klo 9:13 avainsanoilla liikenne, matkailu ja tapahtumat.

Edellinen
Kodin viherkirja
Seuraava
Suviliedellä
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä