Myöhästynyt joululahja

Veturi on VR:n kanta-asiakasohjelma. Hiljattain käynnistynyt ohjelma tarjoaa kanta-asiakkaille erinäisiä etuja ja kampanjatuotteita. Näiden lisäksi ohjelma järjestää aika ajoin kilpailuja ja kyselyjä asiakkailleen. Palkintona on luonnollisesti matkoja eri puolille Suomea ja jopa Interrail-matkalippuja Eurooppaan. Liityin Veturin kanta-asiakkaaksi viime syksynä suuren lippu-uudistuksen melskeissä. Olin nimittäin tuolloin ostanut uudesta lippujärjestelmästä matkaliput, jotka olin aikeissa tulostaa lippuautomaatilla seuraavana päivänä. Epäonnekseni automaatit suljettiin vielä samana iltana enkä sitten saanutkaan lippuja suunnittelemallani tavalla ja jouduin jonottamaan lippuhallissa puolisen tuntia. Veturi-kanta-asiakkuus olisi auttanut silloin. Olisin voinut tulostaa liput asiakastilin tilaushistoriasta, sillä kanta-asiakkaana netissä ostamani lipputilaukset jäävät asiakastililleni muistiin ja voin tarvittaessa tulostaa liput uudestaan.

Jouluviikolla kännykkääni kilahti mukava joululahja. Veturi-ohjelma lähetti tekstiviestin, jolla sain lunastaa R-kioskilta suklaapatukan kiitokseksi kanta-asiakkuudesta ja varmaan myös vähän joululahjaksikin, sillä tekstari tuli maanantaina ja vain muutamaa päivää ennen joulua. Joulutunnelma oli muutenkin jo korkealla, ja innoissani porhalsin töiden jälkeen suoraa päätä lähimmälle Ärrälle lunastamaan lahjaani. Ojensin kännykän tiskin takana hääränneelle vanhemmalle myyjättärelle, joka hetken viestiä tavailtuaan alkoi vimmatusti naputella kassakonetta. Pitkän tovin ja monen otsarypyn jälkeen myyjä antoi kännykkäni takaisin ja sanoi, ettei koodi kelvannut. Olin tyrmistynyt ja pettynyt. Tietenkään en voinut asialle mitään, sillä hänen väitteensä mukaan kassakone kieltäytyi ottamasta koodia vastaan, ja niin jäin ilman suklaapatukkaa ja joululahjaa. Käännyin harmissani pois tiskiltä ja vihoittelin itsekseni koko kotimatkan. Joulutunnelma oli kaikonnut.

Lähetin samana iltana palautetta VR:n sivuilta. Kahteen viikkoon en kuullut mitään ja päätin soittaa Veturi-ohjelmasta vastaavalle henkilölle. Valtionrautateille ei niin vain enää soitella puhelimitse. Monet numerot ovat maksullisia palvelunumeroita, mutta niistä en välittänyt vaan soitin suoraan pääkonttorin puhelinvaihteeseen. Pyysin keskuksenhoitajaa yhdistämään Veturi-asiakasohjelmasta vastaavalle henkilölle. Puhelimen toisessa päässä oli hetken hiljaisuus, joka lopulta rikkoutui varovaiseen kysymykseen: "Niin, että kenelle?" Vastasin, etten tuntenut heidän organisaatiotaan ja toistin pyyntöni. Puhelu yhdistettiin jonnekin ja monen pitkän minuutin aikana kuulin lukuisia kytkentä-ääniä. Puheluni päättyi kuitenkin tylysti. Kukaan ei vastannut ja minulle lyötiin luuri korvaan. Kuului vain yksitoikkoinen varattu-ääni. VR:n asiakaspalvelun tuntien en yllättynyt.

Puhelun yrityksestä oli kuitenkin hyötyä. Ehdin saada kanta-asiakasohjelmasta vastaavan henkilön nimen keskusneidiltä ennen kuin puhelu katkaistiin. Viimeisenä lähestymisyrityksenä lähetin muutama viikko sitten ohjelmajohtajalle sähköpostiviestin, jossa selitin tapahtuneen ja pyysin ystävällisesti uutta koodia. Yhden suklaapatukan vuoksi ei olisi tarvinnut nähdä näin paljon vaivaa, mutta minua harmitti kelvoton tekstiviestikoodi ja halusin periaatteessa asian päiväjärjestykseen. Taaskaan ei kuulunut moneen päivään mitään, kunnes tänään aamulla kännykkääni kilahti taas tekstiviesti. Veturi-ohjelma lähetti kuin lähettikin minulle uuden koodin suklaamakupalaa varten. Lämpimät ajatukset valtasivat mieleni ja olin taas onnellinen. Paljon moitteita saanut VR ei ollut sittenkään unohtanut pientä asiakasta vaan näki kaiketi vuokseni ylimääräistä vaivaa mutta ei aivan turhaan.

Tänään illalla käväisin Helsingin pääpostitalossa äänestämässä ennakkoon Sauli Niinistöä. Paikalla oli pitkät jonot vielä kuuden aikaan, mutta vaalitoimitus sujui erittäin nopeasti eikä äänestämiseen mennyt kuin viitisen minuuttia. Matkalla kotiin piipahdin siinä samaisessa R-kioskissa, jossa olin kerran aiemmin koettanut onneani. Tarjosin taas kännykkäni myyjättärelle, joka tällä kertaa oli eri henkilö. Aherrus kassakoneella kesti jälleen kotvan. Kun kännykkäni palautui minulle takaisin ja myyjä kysyi, minkä patukan haluan, tiesin koodin menneen läpi. Makea suupala vaihtoi omistajaa ja kassakoneeseen kirjautui 1,10 euron ostos Veturi-asiakasohjelman piikkiin. Pidin pienen suklaapatukan hintaa melko korkeana. Samalla hinnalla olisi naapurikaupasta saanut kaksi samanlaista karkkia.

Sain suuni makeaksi ja lähetänkin tässä lämpimät kiitokset Veturi-ohjelmalle. R-kioskin myyjä sen sijaan saa risuja. Epäilen, ettei alkuperäisessä koodissa ollut mitään vikaa vaan vika olisi taitanut löytyä myyjästä, jolla oli peukalo keskellä kämmentä. Luulen myyjän kämmänneen koodin ja siksi hän antoi takaisin puhelimeni ja tylysti vain ilmoitti, ettei koodi ole voimassa. Toivottavasti se suklaa maistui hyvälle hänen suussaan.

Julkaistu keskiviikkona 11.1.2012 klo 19:28.

Edellinen
Vaalikiri
Seuraava
Peruslihapullat