Malta - osa 12

Kahdeksas päivä - 13.3.

Viimeinen lomapäiväni Maltalla oli käytännössä pelkkää matkustamista. Aamupäivällä oli vielä aikaa vihoviimeisille museokäynneille tai maisemavalokuvauksille. Paluukuljetuksemme nouti ryhmämme hotellilta varttia yli kaksi ja edessä oli kaamean pitkä, yli kymmenen tunnin kestoinen kotimatka välilaskuineen ja odotteluineen. Kapeita ja mutkittelevia teitä ja katuja pitkin saavuimme noin puolen tunnin ajomatkan jälkeen Maltan kansainväliselle lentokentälle. Lähtöselvitys hoitui terminaalissa vanhaan tuttuun tapaan tiskillä ja oikean henkilökunnan palvelemana. Tällainen palvelu alkaa olla harvinaista, kun kaikessa pyritään itsepalveluun. Tiskillä ei ollut jonoja, joten pääsin välittömästi jatkamaan turvatarkastukseen, jossa sielläkään ei pahemmin mitään ruuhkia päässyt syntymään. Eniten aikaa turvatarkastuksessa vie tavaroiden asetteleminen tarjottimelle läpivalaisua varten. Metallinpaljastimen läpikulkuun ei mene juurikaan aikaa, mutta tavaroiden kerääminen alustalta ja riisuttujen vöiden ja takkien pukeminen kuluttaa taas rutkasti aikaa. Meillä sen sijaan ei ollut kiirettä, sillä lentomme lähtöön oli aikaa vielä ruhtinaalliset kaksi tuntia. Tarkoitus oli kaiketi viihtyä lentokentällä ja kuluttaa loput matkakassasta verovapaisiin ostoksiin ja ravintolapalveluihin. Hinnat Maltalla eivät olleet mitenkään halpoja. Selitys on yksinkertainen, sillä käytännössä kaikki hyödykkeet ovat tuontitavaroita. Maassa on vain vähän maataloutta ja teollisuutta. Talous pyörii lähes 90-prosenttisesti palveluiden ja turismin varassa. Verovapaudesta huolimatta lentokentän kaupoissa tuntui olevan ihan tavallisen suomalaisen päivittäistavarakaupan kalliinpuoleinen hintataso. Kahvilassa pääsi euroistaan nopeasti eroon, kun kupillisesta kahvia ja voileivästä köyhtyi melkein kympin. Hinnat muistuttivat kentällä Helsinki-Vantaan hintoja.

Maltan lentokentällä
Kuva
Matti Mattila

Lentokoneemme nousi ilmaan aikataulun mukaan varttia yli viisi iltapäivällä. Vajaan kolmen tunnin lento suuntasi ensin Frankfurtiin, Saksaan, jossa teimme välilaskun ja vaihdoimme konetta kohti Helsinkiä. Frankfurtin jättimäisellä lentokentällä oli aikaa noin reipas tunti, jona aikana ehdin hyvin kierrellä muutamissa kaupoissa. Kävelymatkat terminaalista toiseen olivat pitkiä. Aikatauluissa näkyneet arvioidut matka-ajat helpottivat matkustajia arvioimaan, miten kauan millekin portille käveleminen kesti noin keskimäärin. Matkareppuni oli jo valmiiksi täynnä, joten jätin ostokset tälläkin erää tekemättä ja tyydyin vain puolen litran pahviseen vesipakkaukseen. Saksalaisella täsmällisyydellä lentomme lähti tietysti ajoillaan eli varttia yli yhdeksän illalla. Edessä oli vielä kahden ja puolen tunnin lento kotimaahan, jonne laskeuduimme minuutilleen aikataulun mukaisesti 40 minuuttia yli puolenyön. Saksalaisen Lufthansan aikatauluihin saattoi siis luottaa. Minulla ei ollut käsimatkatavaroita enempää matkalaukkuja ja pääsin heti terminaalista ulos taksitolpalle. Reittioppaasta oli jo ennakkoon selvittänyt, että kotimatka kentältä julkisilla kulkuvälineillä kestäisi vajaat kaksi tuntia. Taksin kyydissä pääsin kotiin kymmenessä minuutissa, mutta samaa vauhtia oheni lompakkonikin. Hieno, rentouttava ja ennen kaikkea nautinnollinen talvilomamatka Maltan saarelle ja takaisin oli vihdoin päättynyt, kun puoli kahden aikoihin painuin pehkuihin viikon reissun päätteeksi.

Julkaistu sunnuntaina 26.3. klo 10:28 avainsanoilla loma ja matkailu.

Edellinen
Malta - osa 11
Seuraava
Skrolli 1/2017
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä