Maakuntamatkailua - osa 1

Kävin perjantaina Savonlinnassa, oopperajuhlakaupungissa. Matkani Etelä-Savon sydämeen oli osa pitempää projektia, jonka päätepisteenä oli Savonlinna. Saavuin kesäiseen matkailukaupunkiin torstai-iltana vesiteitse Saimaalta. Matkustussää oli melkein koko matkan kaunis loppukesälle tyypillinen, ei enää kovin helteinen kesäsää. Iltaa kohti taivaalle alkoi kerääntyä aluksi kumpupilviä ja myöhemmin tummempia saderintaman raskaita ja harmaita varjostajia, jotka peittivät auringon lämmittävät säteet. Tästäkään huolimatta ilma ei viilentynyt kuin rahtusen ja loppuillasta aurinkokin alkoi jälleen pilkistää pilvien välistä.

Kristina Brahe
Kuva
Matti Mattila

Torstaina en enää ennättänyt kiertää kaupunkia. Risteilylaivamme saapui satamaan sen verran myöhään, että päätin päivällisen jälkeen ottaa kirjan käteen ja lukea sitä sängyssä ennen nukkumaan menoa. En ehtinyt lukea montaakaan sivua, kun uni jo alkoi maittaa pitkän risteilypäivän päätteeksi. Yövyin hytissäni laivalla, sillä risteily oli päättyvä osaltani vasta seuraavana aamuna. Laivamme oli ankkuroitunut satamaan, josta oli vain kivenheiton verran matkaa Olavinlinnaan eikä kaupungin keskustakaan ollut kävelymatkaa kauempana.

Olavinlinna tower
Kuva
Matti Mattila

Perjantai alkoi aikaisella herätyksellä ja ihanan maittavalla risteilyaamiaisella. Aamutoimien jälkeen osallistuin opastetulle kierrokselle Olavinlinnassa. En muista, monesko kerta tämä käyntini linnassa oli, mutta joka kerta se tuntuu vieraalta ja jännittävältä. Oppaamme Mikael oli erinomainen ja eläytyi kierrokseen täysin rinnoin. Uskon, että seurueemme sai pikaisen vierailun aikana paljon enemmän irti kolosaalisesta nähtävyydestä kuin mitä olisimme saaneet omatoimisesti kierrellessämme. Kierros linnassa ei ollut pitkä, sillä osalla seurueesta jatkui risteily kun taas itse olin päättänyt jäädä kaupunkiin iltapäivällä Helsinkiin lähtevään junaan saakka.

Jetty
Kuva
Matti Mattila

Sää suosi perjantaipäivää aina iltapäivälle asti. Aurinko paistoi kumpupilvien lomasta ja ilma oli helteinen. Risteily jatkui paluumatkalla niille, jotka joko kävivät vain kääntymässä tai aloittivat matkansa Savonlinnasta. Lähdin omille teilleni linnakierroksen jälkeen ja kävelin pitkin hiljaista Linnankatua kohti keskustaa. Tämä osa kaupunkia olikin todella hiljaista seutua. Jos jossakin näin jonkun työmiehen, ei hänellä näyttänyt olevan mitään kiirettä. Työt hoituivat verkkaisesti, mutta hoituivat kuitenkin. Linnan ja sataman välinen alue oli enimmäkseen asutusta eikä liikkeitä ollut kuin siellä täällä. Nekin olivat suureksi osaksi gallerioita tai ekokauppoja.

Hiljaiselta Linnankadulta käännyin kaupungintalolle, jonka edustalta jatkoin kohti keskustaa pitkin Olavinkatua. Se oli vilkkaasta liikenteestä päätellen valtaväylä. Muutaman korttelin kuluttua ylitin taas Saimaan vedet ja tulin keskelle kaupungin liike-elämää. Siltä se ainakin näytti, sillä Olavinkadun molempia puolia reunustivat värikkäinä lukuisat kaupat, puodit ja isommat marketit. Panin samalla merkille paikallisen miesten muodin. Useammalla kuin joka toisella miehellä oli yllään reisitaskuhousut.

Reisarien yleisyys toi mieleen ajat kymmenen vuoden takaa. Jos on Helsinki kaukana maailman sykkeestä ja pari vuotta muodista jäljessä, oli savonlinnalaismiesten muoti minulle hätkähdyttävä yllätys. Toinen havaintoni oli valikoiman niukkuus kaupoissa, vaikka eivätpä ne valikoimat suuren suuria ole pääkaupungissakaan. Paikallinen kahvilahenkilökunta tuntui olevan vilpittömän ystävällistä, kun poikkesin iltapäiväkahville erääseen kuppilaan.

Steps into water
Kuva
Matti Mattila

Ennen lounasta ehdin hyvin kierrellä keskustan alueella. Aukeilla paikoilla aurinko paistoi suorastaan kuumasti niin, että vaihdoin kadun varjoisammalle puolelle. Ajattelin kiertää venesataman ympäri ja lähdin käyskentelemään kaunista puistokatua pitkin. Vastaani tuli kummallisen näköinen keski-ikäinen mies. Tyyppi oli oudosti mutta siististi pukeutunut ja näytti aivan kuin joltain taiteilijalta ison hattunsa kanssa. Kuulin jo matkan päästä miehen mutisevan jotain itsekseen. Kun hän tuli lähemmäksi, kuulin jo aivan selvästi hänen puheensa liittyvän genitaalialueelle. Käänsin pääni hänestä poispäin, sillä ymmärsin heti, että tämä heppu oli itsensäpaljastaja. Kiihdytin jo askelianikin, kun huomasin hänen vasemman kätensä menneen sepaluksesta housuihin. Ohitimme nopeasti toisemme ja kuulin takaani vielä toistelua ja räkäistä naurua. Silloin ajattelin, että mikä näitä savolaisia oikein riivaa.

Outo episodi haihtui onneksi pian ja jatkoin matkaani. Kaupunki oli nopeasti kierretty, ja istahdin tuokioksi tuomiokirkon edustalla olevalle penkille. Taivaalle oli alkanut ilmestyä uhkaavan musta pilvi, ja aloin tuntea jo hieman nälkäisyyttä. Kävelin hissukseni vielä jonkin matkaa Pirittan kahvilaan, josta ostin kahdella nakilla täytetyn lihapiirakan lounaaksi. Osataan sitä hinnoitella herkut Savossakin. Lihis ja kuppi kahvia maksoivat viisi ja puoli euroa. Melko kallista, ajattelin, mutta sitä se elämä on.

Julkaistu maanantaina 17.8.2009 klo 16:58 avainsanoilla loma, matkailu ja museot.

Edellinen
Taskuliinan käyttö
Seuraava
Maakuntamatkailua - osa 2
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä