Viime yönä satoi lunta pääkaupunkiseudulle niin, että sitä riitti aurattavaksi asti. Toisin sanoen nyt voi sanoa, että lunta on Helsingissäkin. Päiväkävelystä tosin ei tullut mitään, sillä sulava lumi oli saanut kadut lainehtimaan. Loska lensi jälleen metrien päähän, kun autoilijat ajoivat entiseen tapaan vauhtia hidastamatta. Jalankulkijan olikin syytä kulkea pitkin seinänvierustaa, ettei olisi kastunut aivan läpimäräksi. Märkä ja kurja ilma ei kuitenkaan tuntunut haittaavan ulkoilijoita. Pyhiinvaellus ostosparatiiseihin ei suinkaan seisahdu pienestä myräkästä. Se saattaa vain hieman hidastaa matkantekoa kohti kuluttamisen keitaita.

Traktorit auroineen hääräsivät kaduilla kuin vimmattuina. Lumi tuntui olleen ikään kuin pahakin vihollinen, josta oli päästävä eroon hinnalla millä hyvänsä ja mahdollisimman nopeasti. Lumen auraus onkin yksi omituinen tapa kuluttaa ehtyviä energiavaroja. Siinä missä ennen vanhaan talonmiehet kasasivat käsin auraamalla valtavia lumikasoja kadunkulmiin, kuljetetaan nuoska nyt matkojen päähän valtavilla kuorma-autoilla. Olen joskus miettinyt, onko tuo kaikki vaivan arvoista. Ilmeisesti joku on laskenut, että näin kannattaa toimia, mutta minun täytyy tätä vielä pohtia.