Tänään kävelin kotiin pitkästä aikaa. Kaunis syyssää houkutteli kerrankin jättämään kulkuvälineet ja ottamaan jalat alleen. Matka tosin ei ollut kuin kolme kilometriä, mutta sekin patikointi oli oikein nautittava. Matkan pituus oli helppo mitata jälkikäteen pääkaupunkiseudun ulkoilukartalla. Matkalla oli hauska katsella maailman menoa. Matkan varrella eräskin nainen ruokki pullanpaloilla puluja ja muita kaupungilla yleisesti tavattavia pikkulintuja. Pois ovat pyyhityt muisteistamme ne viime talven pelot lintuinfluenssasta, ja elämä jatkuu taas entiseen malliin. Täällä Pohjolan perukoilla olemme kuin herran kukkarossa. Kaukana ovat maailman kamaluudet, vaikka ne sitkeästi tänne rakkaaseen kotimaahamme yrittävätkin. Olkoonkin vain maamme kylmä, on se silti sydämeltään lämmin ja turvallinen. Mistään ei ole pulaa ja runsautta riittää aivan tuhlattavaksi asti. Mikäs tässä on siis käyskennellessä aurinkoisessa syyssäässä kotia kohti.