Kielipolitiikan päivitys

Pohjoismaiden neuvoston johtaja Jan-Erik Enestam (rkp) tuli suomalaisille tutuksi monista viime vuosien ministeripesteistään. Vaikka näyttävät tehtävät hallituksessa ovat vaihtuneet vähemmän näkyvämpään pohjoismaisesta yhteistyöstä vastaavan Pohjoismaiden neuvoston johtajuuteen, ei se estä kielipoliittisten lausuntojen tehtailua. Suomessa kielipolitiikka ja erityisesti ruotsin kielen asema saa melkein aina palstatilaa ja nousee myös melko varmasti uutiskynnyksen yli. Enestamin uusin ehdotus viime sunnuntailta oli laajentaa ruotsin kielen opetusta jo päiväkohteihin, joissa osa päiväkotitoiminnoista voitaisiin suorittaa ruotsiksi. Tämän lisäksi ruotsin kieltä tulisi ryhtyä opettelemaan Enestamin ehdotuksen mukaan jo koulujen ala-asteilla.

Ruotsin kielen opettelu Suomessa on mielestäni hukkaan heitettyä aikaa. Kaksikielisyys näin pienessä maassa kuluttaa valtavasti resursseja ja energiaa eikä palvele oikein kenenkään asiaa. Pakkoruotsi on ollut monille koulunsa käyneille niin vastenmielinen kokemus, ettei kieltä puhuta, vaikka sitä jotenkuten osaisikin. Keskustelu kääntyy sujuvasti maailman yleiskielelle eli englannille. Se on siitäkin hyvä kieli, että se on sekä ruotsin- että suomenkieliselle henkilölle vieras kieli, vaikkakin hienoinen etu taitaa yhä jäädä ruotsia äidinkielenään puhuvan puolelle. Huomattavasti viisaampaa olisi opettaa kouluissa englannin lisäksi jotakin toista maailman valtakielistä, kuten esimerkiksi espanjaa, ranskaa tai saksaa ja vielä tässä tärkeysjärjestyksessä.

Espanjaa puhutaan ympäri maailmaa ja kielellä pärjää monissa paikoissa Yhdysvalloissa, joten sen opiskelun ei luulisi olevan turhaa. Minulle olisi ollut paljon hyötyä ranskan kielestä, mutta ruotsia en ole tarvinnut sitten ylioppilaskirjoitusten. Saksaakin puhutaan huomattavasti laajemmalla väestöpohjalla kuin ruotsia. Suomalaisten pitäisi jo vihdoin tehdä radikaali päätös ja lopettaa tämän pienen elitistiryhmän kumartelu. Vuosi 2009 voisi olla sopiva ajankohta päättää 200 vuotta kestänyt kielipoliittinen kihlaus länsinaapurimme kanssa. En missään tapauksessa kannata ruotsin kielen opetuksen lisäämistä vaan päinvastoin. Kieli pitää asettaa vapaaehtoiseksi aineeksi kouluissa ja jos jokin toinen vieras kieli on pakko opetusohjelmaan ottaa, suosittelisin tilalle espanjaa tai ranskaa. Ruotsin kielen asema Suomessa on täysin järjetön ja sen opettelemiseen käytetyn ajan voisi käyttää hyödyllisemminkin opiskelemalla jotain Euroopan valtakieltä.

Julkaistu tiistaina 24.3.2009 klo 17:52 avainsanoilla opiskelu ja politiikka.

Edellinen
Tina Turner Pariisissa - osa 5
Seuraava
Kympin palvelua