Kesäkauden päättäjäiset

Kalenterin mukaan kesä jatkuu vielä viikon aina elokuun viimeiselle päivälle asti. Käytännössä kauniita loppukesän ilmoja saa nauttia pitkälle syyskuun loppuun. Aikaisemmista vuosista päätellen lämpimät säät ovat jatkaneet suomalaista kesää vielä alkusyksyn, vaikka sateita tulla ropsahteleekin aika ajoin. Toisaalta koskaan ei ole liian aikaista viettää kesäkauden päättäjäisiä. Tänään päättäjäisten viettoon olikin sopiva tilaisuus, sillä sää oli harmaa eikä kaupungilla tullut pitkään roikuttua. Kesä on aina haikea jättää taakseen. Syksy puolestaan on kaunis luonnon väriloiston ansiosta ja siksi tervetullut vuodenaika pitkän ja hiostavan kuuman kesän jälkeen. Oikeastaan jo odotan kirpeän kipakoita aurinkoisia syysaamuja. Pallomme alkaa hiljalleen kallistua taas kohti pimeää vuodenaikaa, jolloin tuo möllöttävä avaruusgrilli ei jaksa enää lämmittää näitä leveysasteita.

Syksyä odotellessa avattiin kaihoisina tuttu ja varma valinta viinihyllystä. Pöytään saatettiin tällä kertaa saksalainen Blue Nun -valkoviini. Tämä viini tuskin kaipaa pitempiä esittelyjä, sillä se on yksi maailman tunnetuimmista viineistä. Viinin tuottaja saksalainen H. Sichel Söhne aloitti viininvalmistuksen jo vuonna 1857. Tuohon aikaan viinipullojen etiketit olivat melko värittömiä ja tavanomaisia. Sichel kuitenkin halusi oman tuotteensa erottuvan muista, ja niin syntyi mainzilaisen pienpainon piirtämä moderni etiketti, jossa viiniviljelmän pelloilla iloiset ruskeapukuiset nunnat poimivat rypäleitä sinihehkuisen taivaan alla. Pian kuluttajat alkoivat kuitenkin kutsua viiniä nimellä blue nun eli pikkununna. Vuonna 1921 nimi virallistettiin ja siitä tuli brändi, kuten sen tänään tunnemme. Myöhemmin nunnien asut vaihdettiin sinisiksi, ja legenda oli lopullisesti syntynyt.

Blue Nun on puolimakea, hedelmäinen, sopivan tai sanoisinko miellyttävän hapokas ja sen maku on kukkea. Viini on sopiva erityisesti suomalaiseen makuun ja suosittelenkin viiniharrastuksen aloittamisen tällä turvallisen onnistuneella valinnalla. Vielä jokin aika sitten pullon sai perinteisellä luonnonkorkilla, mutta viime aikoina viinintuottajat ovat siirtyneet joukolla metallisiin kierrekorkkeihin. Mielestäni kehitys on oikean suuntainen, vaikka eräs henkilö kerran minulle sanoikin, ettei koskaan juo viiniä, jonka pullossa on metallinen kierrekapseli. Kokeneelta korkinruuvaajalta viinipullo avautuu muitta mutkitta, mutta metallikorkki on ylivoimaisen nopeampi avata. Samalla säästyy arvokasta luonnonkorkkia, mutta toisaalta metalliromun määrä kasvaa. Kaikille nautinnoille on hintansa.

Julkaistu lauantaina 25.8.2007 klo 15:01 Viinit-luokassa.

Edellinen
Perjantaipulma 34/2007
Seuraava
Inkan Aarre
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä