Kasettinauhureiden ja C-kasettien aika taitaa olla jotakuinkin historiaa. Kodin viihdekeskuksen virkaa hoitivat mankkarit 1960-luvun jälkeen, kun monille vähän vanhemmille musiikinystäville tuttu C-kasetti alkoi valloittaa maailmaa. Kompaktin eli C-kasetin massatuotanto alkoi ja sekä kasetteja että nauhureita vyöryi kaikenlaisissa muodoissa koteihin ja kaikkialle, missä vain musiikki soi. Magneettinauhaan perustuvan kasetin kulta-aikaa olivat 1970- ja 80-luvut. Sittemmin tallennusvälinemarkkinoita hallitsivat CD- ja DVD-levyt 1990-luvulta alkaen. Nykyään nämäkin välineet ovat saaneet tehdä tilaa ladattavalle musiikille, joka tallennetaan soittimen muistipiirille. Kasettimarkkinoilla myytiin myös tyhjiä kasetteja omia nauhoituksia varten. Tallennuspituudet vaihtelivat ja olivat tyypillisesti 30 tai 60 minuuttia. Jo tuolloin tallennuskapasiteetin koosta kisattiin samaan tapaan kuin muistipiireillä nykyisin, sillä saatavilla oli lisäksi 90 ja 120 minuutin nauhoja ja jopa 180 minuutin kestoisia kasetteja.

Kasettien kanssa puuhailuun liittyi erinäisiä kekseliäitä taitoja. Nuoremmat musiikinkuluttajat eivät välttämättä tiedä, mitä yhteistä C-kasetilla ja lyijykynällä on. Tämä esine kuitenkin kuului aikoinaan kiinteästi kasetinomistajan arsenaaliin siinä missä kasettinauhurikin. Koska kyseessä on eräs entisaikojen tietoon ja taitoon liittyvä asia, ajattelin kertoa kasetin ja kynän yhteyden tuonnempana jonkin kirjoitukseni yhteydessä.