Kansanedustajaehdokkaan valinta

Moni äänioikeutettu tuskailee yhä kansanedustajaehdokkaansa valintaa huomisiin eduskuntavaaleihin. Television lukuisista vaalitenteistä ei ole ollut juurikaan apua eivätkä puolueiden ohjelmat tahdo oikein avautua niitä tavaaville. Ehdokkaita sen sijaan on laidasta laitaan. Vaalien värikkyys ja toisaalta poliittisten tavoitteiden kirjavuus hämmentää äänestäjiä. Viime päivinä on saanut kuulla useaan otteeseen tutun kysymyksen: "Ketä sitä pitäisi oikein äänestää?" Ongelman ratkaisemiseksi kannattaa ottaa terve maalaisjärki käyttöön ja alkaa pohtia ehdokkaan valintaa arkipäiväisistä lähtökohdista. Ensimmäiseksi voi miettiä, miten suomalainen hyvinvointiyhteiskunta toimii. No, se lienee ehkä hieman liian iso pala purtavaksi näin alkuun, mutta mietitäänpä, miten kaikki ympärillämme olevat yhteiskunnan tuottamat palvelut rahoitetaan. Terveydenhoito, koulutus, liikenne ja monet muut arkiset asuinkuntamme palvelut rahoitetaan verovaroilla. Veroja puolestaan kertyy veronmaksajilta, jotka antavat kymmenyksen tuloistaan yhteiseen kassaan. Palkansaajan veronmaksukyky perustuu työnteolle ja palkkatulolle. Työ edellyttää usein työpaikkaa, jonka on luonut joku yrittäjähenkinen kansalainen. Yritys taasen tarvitsee tuloja palkkojen maksuun, joten se myy tuotteitaan. Tähän asti kuvaamani ketju on vielä hyvin yksinkertainen, ja seuraavaksi ketjuun astuu mukaan yrityksen tuotteita ostava asiakas.

Suomen omien sisämarkkinoiden pienuudesta johtuen ne eivät riitä asiakaspohjaksi. Yritykset hankkivatkin lisää asiakkaita ulkomailta ja kaupankäyntiä kutsutaan vienniksi. Monien vaiheiden jälkeen valtio ja kunta saavat kerättyä tarvitsemansa verot ja niiden maksuun osallistuvat omien kansalaisten lisäksi omalta osaltaan myös ulkomaalaiset ihmiset ja yritykset. Nyt kun tutkimme tapahtumien kulkua, ymmärrämme samalla, miten tärkeitä yhteistyökumppaneita ulkovallat Suomelle ovat. Kaupankäynti on vain yksi osa kansainvälistä toimintaa. Maamme tarvitsee aina silloin tällöin lainarahaa ulkomailta, sillä kotimaisten pankkien varallisuus ei riitä kattamaan hetkellisesti suuriin summiin nousevia lainatarpeita. Lisää rahaa valtio lainaa mistäpäs muualta kuin muilta valtioilta ja ulkomaalaisilta raharikkailta. Edellä kuvatut, vaikkakin hyvin yksinkertaistetut tosiasiat johdattavat meidät lopulta eduskuntaan.

Verovarojen käytöstä ja valtion lainantarpeesta päätetään viime kädessä eduskunnassa. Siellä meitä viittä miljoonaa kansalaista edustaa 200 kansanedustajasta koostuva sekalainen joukko, joka on leiriytynyt puolueihin. Puolueilla on oma käsityksensä valtiontalouden hoidosta eli siitä, miten ja mihin veroeurot käytetään ja miten ulkovaltojen kanssa toimitaan. Nämä suunnitelmat kukin puolue kirjaa puolueohjelmaansa, jota ne nyt vaalien alla kilvan toitottavat kansalaisille. Jotkut puolueet ja ehdokkaat ovat avoimen ulkomaalaisvastaisia. Se ei ole järkevää, sillä Suomi tarvitsee ulkomaaneläviä, kuten aiemmin kuvasin. Hyvinvointimme yhtenä edellytyksenä on vienti ulkomaille ja sitä myöten hyvät suhteet niin ulkomaalaisiin kuin ulkovaltoihinkin. Aina ei valtioillakaan mene hyvin ja verovarat uhkaavat loppua. Verotulojen vähenemiseen on muutamia yleisiä syitä. Palkkoja maksavien yritysten tuotteet eivät mene kaupaksi ja yritykset joutuvat lopettamaan toimintansa. Verotulojen lasku johtaisi kuvaamani ketjun perusteella yhteiskunnan tarjoamien palvelujen supistamiseen ja jopa lakkauttamiseen. Jotta hyvinvointia voitaisiin pitää yllä huonoinakin aikoina, lainaa valtio rahaa vähenevien verovarojen kattamiseksi. Muutamilla eurooppalaisilla valtioilla on jo käynyt näin ja ne ovat nyt talousongelmien kourissa.

Eräät puolueet ovat avoimesti vastustaneet avunantoa muiden maiden talousongelmiin. Palataanpa takaisin alussa kuvaamaani ketjuun työnteosta, yrittämisestä ja kaupankäynnistä. Leikitellään ajatuksella, että talousongelmien kanssa kamppaileva valtio jätetään oman onnensa nojaan ja sen annetaan lopulta päätyä vararikkoon. Maan kansalaiset menettävät työpaikkansa ja palkkatulonsa eivätkä enää pysty ostamaan tavaroita ulkomailta. Siinä samassa suomalaiset yritykset menettävät asiakkaansa tuossa kyseisessä maassa ja loppujen lopuksi ulkomaalaisten ongelmat heijastuvatkin omaan elämäämme. Myönnän, että talouden lainalaisuudet ovat monimutkaisia ja joskus vaikeita ymmärtää. Ennen kaikkia talouden kiemuroista johtuvia seurauksia on hyvin vaikea ennustaa ja pieniltä näyttävillä muutoksilla saattaa olla suuret vaikutukset.

Kansanedustajat ovat paljon vartijoita. He päättävät, miten maamme suhtautuu muiden maiden avunpyyntöihin. He päättävät, miten kertyneitä veroja käytetään ja he päättävät ennemmin tai myöhemmin, minkälaisessa hyvinvointivaltiossa suomalaiset elävät. Minkä tahansa valtion pyörittäminen on pitkäjänteistä toimintaa. Politiikkojen ja viranomaisten on kyettävä ennustamaan tulevia ja joskus pitää osata katsoa jopa vuosikymmenien päähän tulevaisuuteen, jotta edessä häämöttävät ja vielä tuntemattomat asiat eivät pulpahtaisi päivänvaloon yllätyksinä. Näitä kriteereitä miettiessään alkaa kansanedustajaehdokkaan valinta helpottua. Oikean ehdokkaan valinta turvaa samalla äänestäjän henkilökohtaisen tulevaisuuden hyvinvointi-Suomessa. Valintaprosessin helpoin vaihe lienee puolueen valinta. Äänestäjän kannattaa valita puolue, joka harjoittaa pitkäjänteistä politiikkaa. Muotipuolueet ja hetken huumassa elävät poliittisen ryhmittymät eivät kykene rakentamaan poliittista ohjelmaa, joka eläisi vaaleista toiseen. Kun eduskuntavaalit taas neljän vuoden kuluttua uusitaan, saattaa nyt näissä vaaleissa menestynyt puolue pudota jopa kokonaan eduskunnasta. Silloin työ jää kesken ja valtatyhjiön täyttävät menestyneet puolueet omilla puolueohjelmillaan.

Sanna Perkiö

Eduskuntavaalien ääntenlaskennassa käytetään belgialaisen matemaatikon Victor D’Hondtin (1841-1901) kehittämää niin sanottua D’Hondtin menetelmää. Äänestäjien antamista äänistä lasketaan ensin vertailuluku puolueittain tai oikeastaan puolueiden muodostamien listojen mukaan. Tämän jälkeen voittaneet kansanedustajaehdokkaat valitaan heidän saamiensa suhteellisten äänien perusteella, joten periaatteessa jo pelkästään puoluetta äänestämällä voi varmistaa ainakin kannattamansa puolueen vaalivoiton, vaikka oma ehdokas ei tällä kertaa tulisikaan valituksi eduskuntaan. Tällaiselle rannalle jääneelle ehdokkaalle annettu ääni ei siis mene hukkaan vaan koituu koko puolueen hyväksi. Huomenna sunnuntaina eli varsinaisena eduskuntavaalipäivänä on sitten se vihoviimeinen hetki vaikuttaa omaan tulevaisuuteen yhteiskunnassamme. Mikäli selvä ehdokas ei ole mielessä vielä äänestyskoppiin astuessaan, kannattaa Kokoomuksen ehdokkaiden joukosta valita numero 82 ja äänestää Sanna Perkiö hoitamaan yhteisiä asioitamme eduskuntaan.

Julkaistu lauantaina 16.4.2011 klo 7:39 avainsanoilla politiikka ja vaalit.

Edellinen
Amerikkalainen elämäntarina
Seuraava
Keväinen sunnuntai
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä