Interrail 2013 - osa 8

Sunnuntai 14.7. - kahdeksas päivä

Interrail-matkani toinen viikko alkoi sikeästi nukutun yön jälkeen hieman ennen kello seitsemää aamulla. Hotellin aamiainen tarjoiltiin vasta puoli kahdeksasta alkaen, ja kun menin ravintolaan vähän puolen jälkeen, oli aamiaispöytä vasta puoliksi katettu. Sain kuitenkin aloittaa ja otin lautaselle ensin, mitä oli tarjolla. Vähitellen tiskille ilmestyi muutakin syötävää, jota valikoiden kävin täydentämässä aamiaislautaselleni. Päivän ohjelmassa oli ensinnäkin bussilipun hankinta seuraavan päivän Barcelonan matkaa varten. Loppupäivän olin suunnitellut patikoivani kaupungin ympäri kiertävää ulkoilupolkua pitkin. Lähdin yhdeksän jälkeen linja-autoasemalle ja heti ulos päästyäni totesin, että päivä oli täydellinen vastakohta eiliselle harmaalle ja sateenvärittämälle ukkospäivälle. En nähnyt säätilaa hotellista, sillä huoneeni ikkuna oli pimeälle sisäpihalle tai tarkalleen ottaen jonkinlaiseen kuiluun, jossa päivänvaloa oli tuskin nimeksikään. Kirkkaansinisellä taivaalla ei ollut pilven pilveä ja aurinko lämmitti jo mukavasti. Bussiasemalle ei ollut pitkä matka ja sain ostettua 29 euron hintaisen lipun Barcelonan Sants-rautatieasemalle. Tulomatkalla käyttämäni Novatel-bussiyhtiö ei ajanut keskustaan saakka vaan vain Barcelonan lentokentälle, joten vaihdoin tätä matkaa varten kuljetusyhtiöksi Andorra Direct Bussin. Auton lähdöt olivat kannaltani hieman epäkiitolliset. Ensimmäinen suunnitelmiini sopiva lähtö oli varttia yli kahdeksan ja sitä seuraava vasta varttia yli yksitoista aamupäivällä. Valitsin aiemman vuoron siitäkin huolimatta, että hotelliaamiaisen kanssa tulisi kiirettä.

Päivä Andorrassa

Ulkoilupolku

Ulkoilupolku

Kuva
Matti Mattila

Linja-autoasemalta jatkoin Avinguda de Tarragona -katua pitkin kaupungin keskuspuistoon. Puisto sijaitsi aivan aseman vieressä ja oli miellyttävä vihreä keidas keskellä ostoskeskusten ja kauppojen värittämää kaupunkia. Kävelin puiston läpi ja ylitin Riu Valira -joen pientä kävelysiltaa pitkin. Jalkakäytävä jatkui Carrer Prat de la Creu -kadulle, josta suuntasin länteen katsottuani turistikartasta suuntaa aikomalleni ulkoilupolulle. Pienen kävelymatkan jälkeen vastaani tuli liikenneympyrä, jonka vieressä oli kolkon näköinen Andorran hallintovirastorakennus. Katua ylittäessäni huomasin liikenneympyrän toisella puolella turistikeskuksen neuvontapisteen. Jäin katselemaan sen näyteikkunoissa olleita matkamuistoesineitä ja siinä samassa keskukseen oli menossa joku työntekijä, joka myös avasi toimiston. Kello oli kymmenen aamupäivällä, ja painelin sisään keskukseen. Ostin muutamia matkamuistoja ja niin kuin aina, paikallisia kiinnostavat, mistä päin maailmaa vieras oli tullut maahan. Kerroin olevani Suomesta, ja jossakin vaiheessa keskustelu kääntyi säätiloihin. Kuulin virkailijalta, että säätilat Andorrassa olivat tänä kesänä kaiken kaikkiaan poikkeukselliset. Heinäkuussa oli nimittäin jo sellaiset kelit, jotka normaalisti olivat vasta elokuussa. Vuorien huipuilta olivat lumet sulaneet jo aikoja sitten, kun tavallisesti hiihtokausi jatkuu aina toukokuun puolelle.

Andorra la Vella

Andorra la Vella

Kuva
Matti Mattila

Lyhyen rupattelutuokion jälkeen kävelin mutkaisia katuja pitkin patikkaretkelleni kaupungin pohjoispuolen vuorenrinteelle. Olin saanut eilen kaupungin kartan turistikeskuksesta, jossa myös opastettiin nähtävyyksien ja ulkoilumahdollisuuksien pariin. Kävelyretki kaupungin ympäri vuorenrinnettä pitkin kiehtoi, ja niin lähdin turisti-informaatiopisteen suosittelemalle reitille. Passeig del Rec del Solà oli ihastuttava, luonnonkivillä päällystetty siisti polku, joka kierteli vuorenrinnettä mukaillen kaupungin pohjoispuolella. Koko polku lienee kilometrien mittainen, mutta sille voi kavuta monesta kohtaa kiipeämällä mutkittelevaa polkua ensin ylös. Varsinainen reitti oli tasainen ja helppokulkuinen, mutta sille johtaneet polut olivat paikoin jopa 45-asteen kulmassa kohonneita jyrkkiä ja osin liukkaita nousuja. Patikointiin kannattaakin varata hyvät kengät, joiden pohjissa on hyvä pito, joka ei petä kastuneillakaan sileillä kivilaatoilla. Polulle oli melko helppo löytää, vaikka se sijaitsikin hieman piilossa.

Opaste polulle

Opaste polulle

Kuva
Matti Mattila

Aloitin patikoinnin Carrer Ciutat de Valls -kadun päästä alkaneesta polusta, joka johti jyrkästi ylös vuorelle. Kaduilla oli myös ruskeita, puisia Accés al rec -kylttejä, jotka johdattivat polulle. Jonkin ajan kuluttua mutkainen ja portaaton nousu päättyi varsinaiselle ulkoilupolulle, josta oli mahtavat panoraamanäkymät yli kaupungin ja kiipeämisen vaiva palkittiin ruhtinaallisesti. Näppäilin ainutlaatuisen komeita panoraamavalokuvia alhaalla sijainneesta laaksosta ja Andorra la Vellan kaupungista. Kävelin ulkoilupolkua aina Cami dels Espuis -polulle saakka ja laskeuduin takaisin kaupungille. Kuljin kaupungin halki sen eteläpuolelle. Vastakkaisella vuorenrinteellä kiemurteli nimittäin toinen vastaavanlainen Passeig del Rec del l’Obac -ulkoilureitti, jolle nousin erittäin huonokuntoista metsäpolkua pitkin Carrer Esteve Dolsa Pujal -kadun mutkassa. Reitille olisi varmaan ollut helpompikin tapa päästä, mutta satuin juuri tuolloin olemaan tuon vaarallisen näköisen polun kohdalla. Myös etelärinteeltä avautui hienot maisemat kaupunkiin ja näkymät olivat oikein turistikuvaajan ihannekohteita. Kävelin tämän reitin loppupäähän aina urheilukeskukselle saakka, josta vihdoin palasin takaisin keskikaupungille. Kaikkiaan ulkoiluun oli kulunut kolmisen tuntia, ja aloin tuntea itseni nälkäiseksi, ja olihan se jo sopivasti lounaan aika, kun kello läheni yhtä iltapäivällä. Lämpötila oli noussut selvästi ja eräässä lämpömittarissa komeili 35 asteen lukemat.

Pastalounaani

Pastalounaani

Kuva
Matti Mattila

Poikkesin maukkaalle pastalounaalle ostoskadun varrella sijainneeseen ravintola l’Isardiin. Ruokailun jälkeen saatoin todeta, että olin saavuttanut Andorran vierailullani kaikki asettamani tavoitteet ja loppupäivä olikin sitten vapaata maleskelua kaupungilla ja kaupoissa. Ostosmahdollisuuksia Andorra la Vellassa todella riittikin. Pienten erikoisliikkeiden lisäksi kaupungissa oli suuria ostoskeskittymiä, joista Illa-ostoskeskus sijaitsi aivan hotellini vieressä. Perinteistä tavarataloshoppailua edusti Pyrénées-tavaratalo, joka sekin löytyi luonnollisesti Meritxell-ostoskadun varrelta. Myöhemmin iltapäivällä säätila muuttui jälleen pilvien ilmaannuttua laakson ylle. Eikä aikaakaan kun muutamat vesipisarat jo putoilivat ja loppuiltapäivä alkoi muistuttaa eilistä suttuista sadesäätä. Onneksi sade oli vain satunnaisia vesipisaroita eikä niskaan tullut mitään kaatosadetta. Palasin myöhemmin alkuillasta hotelliin valmistelemaan seuraavan päivän ohjelmaa ja varasin samalla hotellin tulevaa Rooman vierailuani varten.

Julkaistu torstaina 8.8.2013 klo 18:56 avainsanalla matkailu.

Edellinen
Interrail 2013 - osa 7
Seuraava
Interrail 2013 - osa 9
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä