Interrail 2013 - osa 4

Keskiviikko 10.7. - neljäs päivä

Sikeästi ja hyvin nukutun yön jälkeen heräsin aikaisin aamulla virkeänä ja innokkaana ja ennen kaikkea sopivasti hotellin yltäkylläiselle aamiaiselle. Runsaan ja turvottavan aamumässäilyn jälkeen kirjauduin ulos hotellista ja jouduin taas toteamaan, että tämä matka on täynnä yllätyksiä. Luulin nimittäin maksaneeni hotelliyöpymisen netissä, mutta varaussivusto ei ollutkaan veloittanut luottokorttiani vaan ottanut sen tiedot talteen siltä varalta, etten ilmaannukaan hotelliin, jolloin hotelli voi laskuttaa minulta varaukseni siitäkin huolimatta. Maksettuani laskun kävelin läheiselle Kölnin rautatieasemalle. Päivän ohjelmassa oli vajaan neljän tunnin junamatka Kölnistä teemamatkani ensimmäiseen kääpiövaltioon Luxemburgiin ja sen samannimiseen pääkaupunkiin. Matka oli kaksiosainen. Ensimmäinen yhteys vei minut paikallisjunalla hieman yhdeksän jälkeen aamulla Trieriin, lähelle kohdettani. Matkalaukkuni oli sen verran isokokoinen, että halusin junasta jonkun helpon paikan, johon jättää paksuksi paisunut matkakumppanini. Paikallisjunassa oli onneksi polkupyörien ja lastenvaunujen kuljetukseen varattu osasto, jossa oli runsaasti tilaa. Parkkeerasin tuohon tilavaan osastoon enkä joutunut purkamaan matkalaukkua vetokärrystään saadakseni sen matkatavarahyllylle, kuten olin joutunut aiemmissa junissa tekemään. Tunnin kuluttua koin kuitenkin pienen penkin epämukavaksi ja siirryin miellyttävämmälle istuimelle vaunuosaston puolelle, jonne oli tullut runsaasti tilaa.

Kölnistä Luxemburgiin

Juna Luxemburgiin

Juna Luxemburgiin

Kuva
Matti Mattila

Toinen osuus tämän päivän matkasta jatkui Trieristä Luxemburgiin. Juna körötteli melkein kolme tuntia alati kaunistuvien metsäisten ja jylhien maisemien keskellä pysähdellen aika ajoin idyllisillä ja hiljaisilla pikkupaikkakunnilla. Tulimme Trieriin muutamaa minuuttia yli kahdentoista, ja ilma alkoi olla helteinen. Odottelin Trierin asemalla vajaan kolmen vartin ajan junan vaihtoa. Vähän ennen lähtöhetkeä laiturille lipui hitaasti pieni kahden vaunun paikallisjunayksikkö, jossa oli myös pieni ykkösluokka 12 paikalla. Kuljettaja ei pitänyt kiirettä, ja niinpä juna nytkähti liikkeelle muutaman minuutin aikataulustaan myöhässä. Luxemburgiin oli vielä tunnin matka yhä vain kuumemmaksi käyneessä vaunussa.

Iltapäivä Luxemburgissa

Vanha hallintorakennus Cercle

Vanha hallintorakennus Cercle

Kuva
Matti Mattila

Saavuttuani Luxemburgiin ensimmäisenä tehtävänäni oli varata paikat seuraavaan junamatkaan. Palvelupisteessä ei ollut jonoja ja pääsin melkein heti tiskille. Heinäkuu ei ole ehkä aivan kaikkein parasta aikaa reilata Ranskan junien ykkösluokassa, koska maassa on näihin aikoihin kesälomakausi meneillään ja junat sitä myöten tupaten täynnä. Niinpä sain kuulla, että kaavailemani kello kymmeneltä lähtevä juna oli täynnä ja jouduin aikaistamaan lähtöä peräti neljällä tunnilla. Varasin paikan tuosta junasta, vaikka sen lähtöaika olikin karmea kello kuusi aamulla. Se tiesi herätystä jo ennen kukonlaulua. Junan vaihduttua vaihtui myös lähtöasema Pariisissa, joten jouduin hieman päivittämään matkasuunnitelmaani. Toisaalta tämänkaltaiset muutokset kuuluvat Interrail-matkailun luonteeseen eivätkä yhteydet aina toteudu suunnitellusti.

Olin varannut Ibis Styles All Seasons -hotellin strategisesti aivan rautatieaseman lähistöltä. Sijainti oli jälleen kerran ihanteellinen junamatkustajan kannalta eikä huoneen hintakaan hirvittänyt. Hotelli ja huone olivat erittäin hyvät, ja sijainti oli kaikin muodoin erinomainen, sillä kaupungin vanhaan keskustaan oli vain minuuttien kävelymatka. Katu, jonka varrella hotelli sijaitsi, oli sen sijaan siivoton, rähjäinen ja levoton. Aamiainen oli runsaanpuoleinen, ja hotelli tarjosi pitkin päivää aamiaistilan automaatista maksuttomia kuumia juomia, kuten kahvia ja toisinaan tarjolla oli myös voisarvia. En jäänyt kuitenkaan hotelliin vaan lähdin pian saavuttuani kaupungille. Nappasin hotellin vastaanotosta pienen kartan ja sain hotellivirkailijalta muutamia vinkkejä, minne kannattaisi ensimmäiseksi suunnata.

Rue de la Congregation

Rue de la Congregation

Kuva
Matti Mattila

Piipahdin ensimmäisen kerran Luxemburgissa 1990-luvun alussa. Tuolloin oli sateinen harmaa kesäpäivä, enkä viipynyt kaupungissa edes tuntia pidempään. Muistan kuitenkin käyneeni vanhan kaupungin keskusaukiolla, jonne tälläkin matkalla ensimmäiseksi kävelin. Kiertelin jonkin aikaa kauppakatuja etsien samalla lounasravintolaa, koska olin viimeksi syönyt vain aamiaisen ja siitäkin oli kulunut jo melkein puoli päivää. Ravintolatarjonta keskustassa oli melkoinen ja hinnatkin olivat turistikohteelle tyypillisesti korkeat. Päädyin lopulta erääseen aukion läheisyydessä olleeseen ravintolaan, jossa tilasin huonolla ranskan kielen taidollani jotain suuhunpantavaa. Lounas ei ollut lainkaan hullumpi ja vei kyllä nälän pitkäksi aikaa, joskin 17 euron hintaisella lounaalla ei olisi saanutkaan jäädä nälkäiseksi. Vanha ydinkeskusta tuli koluttua nopeasti läpi, ja siksi käväisin kaupungin turistikeskuksessa hakemassa lisää inspiraatiota. Vierailu ruhtinaan palatsissa olisi ollut mainio ohjelmanumero, mutta pahaksi onnekseni hallitsija oli jäämässä kesälomalle vasta vajaan viikon kuluttua, ja palatsiin alettiin tehdä turistikierroksia seuraavan viikon maanantaista alkaen. Ajattelinkin viihdyttää itseäni Hop on Hop off -kiertoajelubussin kierroksella. Ostin turistitoimistosta 14 euron hintaisen lipun, joka oli voimassa 24 tuntia. Lisäksi ostin Discover Luxembourg -kirjan kahdella eurolla, jonka virkailija tosin unohti veloittaa minulta, kun myöhemmin illalla tarkistin, mitä kaikkea sitä oli päivän mittaan tullut osteltua.

Päärautatieasema

Päärautatieasema

Kuva
Matti Mattila

Kiertoajelu ei ollut oikein mistään kotoisin. Suurimman osan ajasta bussi kierteli mitäänsanomattomien toimistorakennusten välissä kaupungin ulkopuolella teollisuusalueilla, ja takaisin kaupunkiin palattuamme seisoimme pitkiä aikoja keskikaupungin ruuhkissa. Varsinaisesta kiertoajelusta ei siis voinut puhua, ja tunsinkin, että neljätoista euroa meni täysin hukkaan. Jos halusi shoppailla, niin bussilla pääsi kuitenkin kätevästi teollisuusalueella sijainneeseen suureen Auchan-ostoskeskukseen, jonka liepeillä oli yksi reitin pysäkeistä. Sinne tosin olisi varmaan päässyt halvemmalla paikallisliikenteen kulkuvälineilläkin. Hiostavan kuuma, 26-asteinen iltapäivä alkoi kääntyä kohti iltaa. Sain ensimmäisen päivän ohjelmani päätökseen ja palasin takaisin hotellille. Kadun päässä sijaitsi Cactus-supermarket, josta kävin ostamassa eurolla kuusi puolen litran pulloa eli yhteensä kolme litraa vettä. Jouduin myöhemmin toteamaan, että juotavaa tuli ostettua kerralla ehkä vähän liikaa, sillä jouduin kuljettamaan painavaa vesivarastoa matkalaukussani kohteesta toiseen.

Julkaistu sunnuntaina 4.8.2013 klo 9:39 avainsanalla matkailu.

Edellinen
Interrail 2013 - osa 3
Seuraava
Interrail 2013 - osa 5
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä