Interrail 2013 - osa 24

Lauantai 27.7. - kahdeskymmenesensimmäinen päivä

Kotimatkani pisin matkaosuus oli alkamassa kauniissa aurinkoisessa säässä. Edessä oli kuuden tunnin yhtäjaksoinen junamatka pohjoiseen Saksan halki Münchenistä Hampuriin. Matkaohjelmaa laatiessani olin asettanut kuusi tuntia junassa yhden päivän aikana jonkinlaiseksi ylärajaksi, vaikka tulihan matkalla pidempiäkin osuuksia, joissa tosin oli taukoja junien vaihtojen välissä. Olin varannut Hampurin Continental Novum -hotellista kaksi yötä, sillä suunnittelin pitää lyhyen kaupunkiloman perillä. Hampuri ei siis sinänsä kuulunut enää teemamatkaani, mutta se jäi kolme vuotta sitten erinäisten yhteensattumien jälkeen minulta väliin ja nyt ajattelin korjata tuon puutteen. Heräsin tavanomaiseen tapaan vaikkakin levottomasti nukutun yön jälkeen noin kuudelta ja menin aamiaiselle. Sain kouriintuntuvasti todeta Arthotellin suosion etenkin nuorempien vierailijoiden keskuudessa, kun huoneeni seinän takana ollut hissi kävi läpi yön ja käytävässä möykkäsi äänekkäitä huoneisiinsa palanneita vieraita. Nukkumisesta ei tahtonut tulla mitään ja heräilin tämän tästä käytävästä kantautuneeseen rämäkkään nauruun ja kovaääniseen keskusteluun. Arthotellin aamiaisbuffet oli runsas ja ruokaisa ja päihitti kaikkien aiempien hotellien vaihtelevat aamiaispöydät. Ehkä vain Classic Harmonie -hotellissa Kölnissä oli vielä runsaampi tarjoilu. Monipuolinen aamiainen kuittasi osan huonosti nukutusta yöstä ja siitä johtuneen harmituksen. Söin taas vatsani turpeaksi, jotta jaksoin koko pitkän junamatkan Hampuriin asti. Aamupalan jälkeen maksoin hotellilaskun ja kävelin muutaman minuutin matkan rautatieasemalle, josta InterCity Express -juna lähti minuutilleen viisi yli yhdeksän aamulla ja olisi perillä kolmelta iltapäivällä. Pitkä junamatka sujui lopulta kuin huomaamatta matkapäiväkirjaa kirjoitellessa ja valokuvia jälleen lajitellessa. Maisemat sen sijaan olivat kovin yksitoikkoista saksalaista maaseutua.

Münchenistä Hampuriin

Würzburgin rautatieasemalla

Würzburgin rautatieasemalla

Kuva
Matti Mattila

Junamme oli noin kymmenen minuuttia myöhässä saapuessaan hieman kolmen jälkeen iltapäivällä puolipilviseen Hampuriin. Sääennuste ounasteli ukkoskuuroja kaupunkiin, mutta ainakaan vielä iltapäivällä taivaalla ei ollut sanottavia sadesään merkkejä ja aurinkokin paistoi ajoittain pilvettömältä taivaalta saaden ulkolämpötilan 33-asteiseksi. Kirjauduin rautatieasemaa vastapäätä sijainneeseen Continental Novum -hotelliin, jonne matkaa asemalta oli tuskin sataakaan metriä. Hotelli oli hieman vanhahtava, mutta huoneeni kuudennessa kerroksessa oli siisti ja uudenaikainen. Suihkutilan kalusteet oli vastikään uusittu ja hohtivat vielä kirkkaina. Huoneeni sijaitsi kattokerroksessa. Talossa oli kaksi hissiä, joista toinen vei kuudenteen kerrokseen asti kun taas toinen jätti ylimmillään vain viidenteen kerrokseen. Tilasin hissin tästä erikoisuudesta luonnollisesti tietämättömänä, ja ensimmäisenä alas tuli tietysti juuri se hissi, joka vei vain viidenteen kerrokseen. Jouduin raahaamaan Andersen-pullukkani portaita pitkin kuudenteen kerrokseen ja vasta myöhemmin illalla minulle selvisi toisen hissin ominaisuus ajaa myös kuudenteen saakka. Vielä en saanut selville, miten mikäkin hissi tilataan. Hissiä odotellessani nappasin vastaanoton tiskiltä kaupungin kartan, jolla suunnistin keskustaan jätettyäni matkatavarat huoneeseen.

Iltapäivä Hampurissa

Hampurin kaupungintalo

Hampurin kaupungintalo

Kuva
Matti Mattila

Olen piipahtanut Hampurissa läpikulkumatkoilla vuosikymmenten aikana muutamia kertoja. Koskaan en ollut ehtinyt tutustua kaupunkiin kunnolla enkä siis nytkään tiennyt, mihin suunnata hotellilta. Jälleen suuret liikkuvat turistimassat ohjasivat suoraan kaupungin ytimeen, kun vain katselin, mihin suuntaan ihmisjoukot olivat menossa. Rautatieaseman kulmilta alkoi pitkä Mönckebergstrasse-katu, jonka varrelle oli kerääntynyt tutut merkkiliikkeet. Kävelin kadun päähän aina raatihuoneelle saakka, jonka ympäri kiertelin hetken Neustadt Passagen alueella etsien samalla jotain suuhunpantavaa. Aamiaisesta oli kulunut jo kohta puoli päivää ja vatsa alkoi antaa merkkejä täydennyksen tarpeesta. Vierailtuani nopeasti raatihuoneella palasin takaisin samaa reittiä ja poikkesin Le Buffet -ravintolaan Karstadt-tavaratalon ylimpään kerrokseen. Nimensä mukaisesti tämäkin oli eiliseen tapaan noutopöytäperiaatteella toimiva ravintola kuitenkin sillä erotuksella, että annokset hinnoiteltiin lautasen koon mukaan. Lautaskokoja oli kaksi eli iso ja pieni. Suurin piirtein teevadin kokoinen pieni lautanen maksoi viittä vaille kuusi euroa ja siihen sai lapattua mielestäni ihan riittävästi ruokaa kevyttä lounasta varten. Ruokavaihtoehtoja oli runsaasti ja noutopisteitäkin kymmenkunta. Herkullinen ja onneksi pienikokoinen lounaani kustansi kahvin ja juoman kanssa lopulta yksitoista euroa. Ruokailuni aikana taivas meni nopeasti pilveen ja kun viiden aikaan astuin tavaratalosta ulos kadulle, alkoi taivaalta putoilla vesipisaroita ja yhtäkkiä niitä alkoi tulla oikein kaatamalla. Palasin takaisin sisälle tavarataloon odottelemaan sateen laantumista. Taivas oli kohdallani aivan musta ja ukkonen jyrähteli jossakin kauempana. Kaatosadetta kesti ehkä vartin ajan, jonka jälkeen sade lakkasi ja jo puoli kuudelta eli noin puolen tunnin kuluttua taivas alkoi seljetä ja myöhemmin illalla paistoi taas aurinko. Lauantaipäivänä kaupat Hampurissakin olivat menossa kiinni arkipäiviä aikaisemmin, tosin keskustan kaupat olivat avoinna iltakahdeksaan myös näin lauantaisin. Huomenna sunnuntaina kaupat ovat kiinni, mutta olin suunnitellut seuraavalle kokonaiselle päivälle Hampurissa toisenlaista ohjelmaa.

Julkaistu sunnuntaina 25.8.2013 klo 14:45 avainsanalla matkailu.

Edellinen
Interrail 2013 - osa 23
Seuraava
Interrail 2013 - osa 25
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä