Interrail 2013 - osa 23

Lounaan jälkeen jatkoin eteenpäin Neuhauser Strasse -kadulle. Tämä pitkä ja kauppoja kuhissut katu oli helppo löytää seuraamalla värikkäästi pukeutuneita ja eri kansallisuuksia edustaneita turisteja. Taas kerran putiikkeja ja tavaraa riitti koluttavaksi tuntikausiksi. Miljoonakaupungissa kun oltiin, niin edustettuina olivat tietysti kaikki mahdolliset maailman merkkituotteet. Esimerkiksi suuressa Saturn-kodinelektroniikkatavaratalossa tavarapaljous oli mykistävä. Siinä jäivät kotimaiset verkkokaupat ja gigantit auttamattomasti toiseksi tämän tavaratalon useiden kerrosten tavaravalikoiman rinnalla, vaikka aivan kaikkia mahdollisia elektroniikkavimpaimia ei täältäkään vielä löytynyt. Jätin kauppojen kiertelyn mahdolliseen seuraavaan vierailuuni ja jatkoin katua pitkin eteenpäin uudelle raatihuoneelle. Sen läheisyydessä seisoi St. Peterin kirkko, jonka torniin sai kiivetä kapeita ja ahtaita portaita pitkin puolellatoista eurolla. Tornin huipulta olikin sitten hulppeat näköalat yli Baijerin pääkaupungin ja siellä olisi voinut viettää pitempäänkin ellei aurinko olisi taas porottanut yli 30-asteisesti.

St. Peterin kirkko

St. Peterin kirkko

Kuva
Matti Mattila

Näppäilin valokuvia aikani ja laskeuduin takaisin kadulle. Kävin kauppakadun päässä ja palasin takaisin uudelle raatihuoneelle. Myös raatihuoneen torni oli avoinna yleisölle, ja sinne pääsi mukavasti kahdella hissillä maksettuaan neljännen kerroksen ja ensimmäisen hissimatkan jälkeen kahden ja puolen euron sisäänpääsymaksun. Tästäkin tornista oli häikäisevät näköalat matalasti rakennetun Münchenin ja sen punaisten kattotiilien yli. Palasin takaisin raatihuoneen edustalla olleelle aukiolle, jonne oli kerääntynyt kymmeniä tuhansia ihmisiä. Arvasin heti, mistä oli kyse, kun kaikki tuhannet ja taas tuhannet silmäparit olivat nauliintuneet tornin värikkäisiin marionetteihin. Samalla hetkellä kello löi viisi iltapäivällä ja tornissa käynnistyi noin kymmenen minuuttia kestänyt nukke-esitys. Raatihuone itsessään oli kuin suuri taideteos ja tornin kellopeli vain lisäsi entisestään mielikuvaani Baijerin vauraudesta.

Münchenin keskustaa

Münchenin keskustaa

Kuva
Matti Mattila

Myöhemmin illemmalla palatessani takaisin hotelliin kävin matkan varrella vielä läheisen päärautatieaseman lipunmyynnissä varaamassa istumapaikat Hampurista Kööpenhaminaan ja sieltä vielä aina Tukholmaan saakka. Ykkösluokan matkustajien palvelutiskillä ei ollut jonoa ja pääsin heti asioimaan. Varasin myöhemmin netissä viimeisen hotelliyöni Kööpenhaminassa ja näin sain koko kotimatkan varmistettua alkuperäisen matkaohjelmani mukaisesti. Erinomaisesti onnistunut vaikkakin lyhyeksi jäänyt vierailuni Münchenissä alkoi tulla päätökseen. Muutamassa tunnissa ei tietenkään voinut nähdä kaikkea, mitä kaupungilla oli tarjota, mutta jo tämäkin piipahdus antoi ymmärtää, että Müncheniin kannattaa tulla myöhemmin uudelleen ja oikein ajan kanssa. Kello läheni taas puolta yötä, kun kömmin jo hieman uupuneena huoneeni miellyttävän pehmeän peiton alle nukkumaan.

Julkaistu lauantaina 24.8.2013 klo 8:38 avainsanalla matkailu.

Edellinen
Interrail 2013 - osa 22
Seuraava
Interrail 2013 - osa 24
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä