Interrail 2013 - osa 12

Torstai 18.7. - kahdestoista päivä

Muutaman laihan aamiaisen jälkeen olin taas niin sanotusti täyden kattauksen parissa. Edellisen aamun makea tarjonta Traghetto-hotellissa Civitavecchiassa ei oikein houkutellut ja sitä ennen laivalla syöty budjettiaamiainen oli jäänyt jollakin lailla vajaaksi. Hotelli Corotin aamiaispöytä sen sijaan oli taas runsas ja kattava, vaikka täälläkin voisarvet kiiltelivät sokerihuurteesta ja myslimuroissakin taisi olla suklaalastuja. Täyttävän aamiaisen jälkeen kävelin taas rautatieaseman edustalla olleelle bussiasemalle, josta lähti kiertoajelu ympäri kaupunkia. Lippuni oli voimassa kaksi vuorokautta, joten tällä kertaa riitti vain astua sisään ja näyttää lippua rahastajalle. Auto kierteli noin puoli tuntia, kunnes saavuimme kymmeneltä jälleen Pietarinkirkon läheisyyteen. Jäin pysäkillä pois ja kävelin vastaan tulleeseen Vatikaanin infopisteeseen. Ostin pääsylipun Vatikaanin museoon 27,50 eurolla. Pääsylippu sisälsi myös käynnin Sikstiiniläiskappelissa ja mikä parasta, tällä hieman yli kymmenen euroa normaalihintaa kalliimmalla lipulla pääsi kaikkien jonojen ohi suoraan museon aarteiden äärelle. Aikuisten peruslipun hinta oli 16 euroa, mutta sitä saattoi joutua jonottamaan ensin museon ulkopuolella ja sitten vielä museon lipunmyyntitiskillä. Lippua ostaessaan piti ilmoittaa, mihin lähtöön halusi museoon mennä, sillä ennakkolipun ostajista koottiin suurempi ryhmä, joka vietiin museoon tasatuntien välein. Valitsin kello yhdentoista lähdön, johon en joutunut odottamaan kuin puoli tuntia. Kulutin aikaani kuvailemalla Pietarinkirkkoa aukiolta käsin. Aukiolla oli eilisen tapaan valtavat ihmismassat, jotka jonottivat kirkkoon satojen metrien pituisessa mutkittelevassa jonossa. Aukion laidalla parveili kymmeniä epämääräisiä lipunmyyjiä, jotka tarjosivat kovaan ääneen "skip the line" -lippuja eli juuri niitä samoja ennakkolippuja, jollaisen ostin museon omasta lipunmyyntipisteestä. En tiedä, mitä lippu olisi maksanut näiltä trokareilta ostettuna, ja oliko se edes virallinen sisäänpääsylippu.

Päivä Vatikaanissa

Vatikaanin museon sisäänkäynti

Vatikaanin museon sisäänkäynti

Kuva
Matti Mattila

Noin kymmenen yli yksitoista museon opas kävi noutamassa satapäisen ryhmämme ja johdatti sen museoon. Vatikaanin museo on äärimmäisen suosittu turistikohde, ja siellä vierailee vuosittain yli viisi miljoonaa kävijää. Museo sijaitsi aukiolta katsottuna kirkon pohjoispuolella monen mutkan takana Viale Vaticano -kadun varrella. Ihmismassat olivat täälläkin valtavat. Tuhansia ja taas tuhansia turisteja liikkui joukoittain kohti museota. Ryhmämme marssi suoraan sisään museoon, jossa ensivaikutelma laitoksen suuruudesta oli hieman mykistävä. Turvatarkastuksen jälkeen ennakkolippu vaihdettiin varsinaiseen pääsylippuun, jonka jälkeen olin niin sanotusti omillani ja sain siirtyä museon puolelle. Suuntasin aivan ensimmäiseksi Sikstiiniläiskappeliin, jonne oli hyvät opasteet seinillä. Kappeli sijaitsi melkoisen kävelymatkan päässä sisempänä pikkuvaltiota ja sinne oli kuljettava upeiden ja koristeellisten gallerioiden ja hallien läpi. Kaikki käytävät ja salit olivat tupaten täynnä turisteja. Yhtenäinen karjalaumalta näyttänyt ihmismassa eteni hitaasti mutta päättäväisesti kohti päämääräänsä. Se oli uskomaton näky, kun tuhansista turisteista koostunut katkeamaton lössi lipui salista toiseen räiskien matkan varrella valokuvia ällistyttävän hienoista kattomaalauksista ja seinävaatteista. Kaikkialla huokui historia ja suunnattomat rikkaudet niin taideaarteina kuin rahassakin mitattuna. Vaikka valitsin niin sanotun lyhyen reitin kappeliin, oli sekin melkoinen matka. Hitaasti edenneen valtavan turistimassan vuoksi matka kappeliin kesti tätä lyhyttäkin reittiä pitkin arviolta vähintäänkin puoli tuntia, vaikka maantieteellisesti se sijaitsi ehkä noin parin sadan metrin päässä sisäänkäynnistä. Aikaa Vatikaanin museossa käyntiin kannattaa siis varata tunteja ellei sitten varaa käyntiin koko päivää, kuten itse tein.

Karttagalleria

Karttagalleria

Kuva
Matti Mattila

Valokuvat Sikstiiniläiskappelista antavat väärän kuvan kappelin mittasuhteista. Kappeli oli loppujen lopuksi melko pieni ja vaatimattoman oloinen, mutta sen maailmankuulut Michelangelon (1475-1564) kattomaalaukset saivat haukkomaan henkeä. Kappeli on roomalaiskatolisen kirkon yksi pyhimpiä paikkoja ja sinne mentäessä on noudatettava tiettyä pukukoodia ja luonnollisesti muutoinkin kunnioittaa tilaa kuin mitä tahansa kirkollista paikkaa. Naisten pitää peittää paljaat olkapäät eivätkä miehet saa kulkea siellä polvet paljastavissa sortseissa. Jos huivia ei sattunutkaan mukaan, saattoi sellaisen hätätapauksessa ostaa katujen varsilla seisoskelleilta sadoilta rihkamakauppiailta. Kappelissa ei myöskään saa puhua ääneen eikä ottaa valokuvia eikä kuvata videota. Täydellisestä hiljaisuudesta huomautettiin jatkuvilla kuulutuksilla ja komennoilla. Kappeliin ei myöskään olisi saanut jäädä pitkäksi aikaa seisoskelemaan. Vartijat saattoivat nopeasti komentaa jatkamaan eteenpäin. Sikstiiniläiskappeli oli kuitenkin kaiken vaivan ja hieman hintavan pääsylipun arvoinen kokemus. Toisaalta eipä Vatikaanissa tule varmaankaan käytyä kovin taajaan tahtiin, joten kerrankos sitä voi vähän kalliimmin kartuttaa elämänkokemustaan.

Vatikaanin puisto

Vatikaanin puisto

Kuva
Matti Mattila

Museossa sai todellakin kulumaan koko päivän. Nähtävää olisi riittänyt ehkä useammallekin päivälle, mutta jotain piti jättää ensi kertaankin. Kaupallisuudesta muistuttivat kymmenet museotavaran myyntipisteet eri puolilla museota. Kierros päättyi tietysti vielä suureen museomyymälään, josta löytyi loputkin tavarat, jos niitä ei ollut vielä tähän mennessä ehtinyt ostamaan. Myynnissä oli kuvainnollisesti kaikkea maan ja taivaan välistä. Tavaraa oli käytännöllisesti katsoen ihan kaikenlaista ja kaikenhintaista. Jotkut korut saattoivat maksaa pienen omaisuuden eli useita satoja euroja kun taas halvimmat esineet sai alle eurolla. Vatikaani on varmasti roomalaiskatolisen kirkon keskus, mutta se on myös valtava kaupallinen liikeyritys. Museossa oli, niin kuin tällaisissa suurissa turistikohteissa yleensäkin, omat ravintolat, jotta kävijöiden ei tarvinnut poistua museosta ruokailemaan. Ravintoloitakin oli useita, kuten kahvila, pikaruokaravintola ja pitseria. Jäin luonnollisesti lounaalle, koska lounasmenun hinta oli melko edullinen eli yhdeksän euroa. Menu sisälsi ruokaisan kanasalaatin, leivän, juoman ja päälle vielä herkullisen omenapiirakan.

Espanjalaiset portaat

Espanjalaiset portaat

Kuva
Matti Mattila

Päätin museokierroksen tältä erää ja kävelin läkähdyttävässä helteessä kaupungille. Lämpötila oli edellisen päivän tapaan kivunnut yli kolmenkymmenen asteen, ja paitani oli jo läpimärkä hiestä. Päätin kuumasta iltapäivästä huolimatta kävellä läheisille espanjalaisille portaille. Taivaalle oli alkanut kerääntyä pilviä ja kauempana taivaanranta oli tummanharmaa. Luvassa oli kaiketi sadetta, vaikka mitään ei koko iltapäivänä taivaalta pudonnut ja aurinko paistoi edelleen kuumasti. Muutaman kerran kuulin kuitenkin ukkosen jyrinää ja myöhemmin illalla tarkistin sääennusteen, joka lupaili Roomaan sadetta illaksi. Kävelin melko suoraa Via della Fontanella di Borghese -katuosuutta kohti kuuluisille portaille. Pienellä aukiolla oli jälleen tuhatpäin turisteja, jotka värittivät alueen monenkirjavilla vaatteillaan. Otin portaista pakolliset turistivalokuvat ja menin läheiseen supermarkettiin ostamaan vettä. Päivä alkoi taas tulla päätökseensä, ja vetäydyin myöhemmin alkuillasta hotelliin lepäilemään. Vierailu sarjani kolmannessa kääpiövaltiossa eli Vatikaanissa oli kaikin tavoin täydellisesti onnistunut ja oli erittäin tyytyväinen käyntiini. Myöhemmin illalla tarkistin vielä seuraavan päivän matkasuunnitelmani ja vetäydyin pitkän päivän jälkeen yöpuulle.

Julkaistu maanantaina 12.8.2013 klo 18:25 avainsanalla matkailu.

Edellinen
Interrail 2013 - osa 11
Seuraava
Interrail 2013 - osa 13
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä