Interrail 2013 - osa 11

Keskiviikko 17.7. - yhdestoista päivä

Traghetto-hotellin huoneissa oli melko huono äänieristys. Heräsin ensimmäisen kerran noin kuuden aikaan, kun jossakin naapurihuoneessa soi herätyskello. Pian alkoivat kovapohjaisten kenkien kopseet kuulua sieltä täältä, kun osa hotellivieraista nousi ylös. Jatkoin uniani ja heräsin vasta kahdeksalta oman kännykkäkelloni soittoon. En pitänyt kiirettä, sillä juna Roomaan lähti vasta varttia vaille kymmenen aamupäivällä. Kävin hotellin aamiaisella. Buffetissa oli melkein pelkästään makeita ruokia, kuten erilaisia kuivakakkuja, pullia ja jopa voisarvet oli päällystetty sokerilla. Italialainen keittiö näyttää rakastavan kaikenlaisia tällaisia makeita herkkuja. Kahvi piti tilata erikseen naapurihuoneen baaritiskiltä ja se tuotiin aamiaispöytään. Myös aamiainen ja ruokasali näytti kuin jostain 80-luvulta, enkä pitkään siellä viihtynytkään ja palasin huoneeseeni pakkaamaan Andersenia. Lähdin hotellilta varttia yli yhdeksän ja kävelin Civitavecchian rautatieasemalle, joka sijaitsi noin 20 minuutin kävelymatkan päässä hotellistani. Tulin juuri sopivasti asemalle. Juna jo odotteli laiturilla ja lähtöön oli aikaa alle kymmenen minuuttia.

Civitavecchiasta Roomaan

Lähdössä Roomaan

Lähdössä Roomaan

Kuva
Matti Mattila

Civitavecchian kaupunki on Rooman satama. Rooma kun ei ole rannikkokaupunki, jäävät laivat tähän noin 50 000 asukkaan pikkukaupunkiin, josta etelämpänä sijaitsevaan Roomaan on vielä matkaa 80 kilometriä. Paikallisjunalla matka taittuu noin tunnissa ja junia lähtee suurin piirtein puolen tunnin välein. Junamatkani oli jo rutiinia, toisin kuin muutamilla muilla turisteilla, jotka taistelivat puoliksi rikkoutuneiden valtavien matkalaukkujensa kanssa. Juna saapui ikuiseen kaupunkiin kello yksitoista aamupäivällä ja 34 asteen helle tuntui jo asemalaiturilla polttavalta. Olin varannut Corot-hotellin aivan rautatieaseman vierestä, noin minuutin kävelymatkan päästä, koska pidin mukavuudesta enkä halunnut liikkua kaupungilla Andersenin kanssa. Hotelli oli myös edullinen ja melko tasokas, vaikka se ulkoapäin näyttikin hieman rähjäiseltä. Roomassa tosin talo kuin talo näytti kärsineen ajan hampaasta ja rappauksia oli putoillut sieltä täältä. Hotelliin sai kirjautua sisään jo yhdeltätoista, mikä oli oikein erinomaista, sillä sain jätettyä suurimman osan matkatavaroistani huoneeseen ja arvokkaimmat tavarat tallelokeroon.

Iltapäivä Roomassa

Colosseum

Colosseum

Kuva
Matti Mattila

Lähdin saman tien kaupungille nähtävyyksien pariin. Rooma ei suoranaisesti ollut matkani tämän osuuden tärkein kohde vaan tarkalleen ottaen matkakohteeni oli Euroopan kääpiövaltioiden teeman mukaisesti Vatikaanin kaupunkivaltio Rooman keskellä. Vatikaanin ehkä tunnetuin nähtävyys on Pietarinkirkko, ja sinnehän oli ensi töikseen suunnattava. Helpoimmin kirkolle pääsi metrolla tai vaikka kiertoajelubussilla, kuten itse tein. Ostin kahden vuorokauden kiertoajelulipun kahdellakymmenellä eurolla ja hyppäsin auton kyytiin. Lippu oli siitä kätevä, että se vei tärkeimpien nähtävyyksien äärelle ja autosta sai aina halutessaan hypätä pois ja jatkaa taas matkaa myöhemmin. Lippu oli voimassa kaksi päivää eli sopivasti vierailuni ajan. Juna-aseman ympärillä pyörii lukemattomia lipunmyyjiä, jotka vilauttavat kaulassaan roikkuvaa jonkinlaista henkilökorttia. Mikään ei kuitenkaan takaa, että he myyvät aitoja kiertoajelulippuja, eikä turisti pysty millään varmistamaan, mikä henkilökortti heidän kaulassaan roikkuu. Lippu kannattaakin varmuuden vuoksi ostaa virallisesta lipunmyyntipisteestä tai bussista, kuten itse ostin. Liikkeellä lienee paljon väärennettyjä bussilippuja, sillä aidoissa lipuissa on erilaisia aitoustunnisteita hologrammista alkaen.

Minibussi Piazza Venezialla

Minibussi Piazza Venezialla

Kuva
Matti Mattila

Kiertoajelubussi kiersi Rooman maamerkit. Näistä ensimmäisenä tuli vastaan yksi tunnetuimmista eli Colosseum. Olin saanut bussista kuulokkeet, mutta englanninkielinen selostus ei toiminut enkä viitsinyt vaihtaa paikkaakaan, vaikka yläkerroksessa oli hyvin tilaa. Oikeastaan oli enemmän keskittynyt valokuvaamiseen ja näkemäni ahmimiseen ja ainahan reitin varrella olleista kohteista voi lukea myöhemmin lisää. Tulimme pian Vatikaaniin, jossa jäin pois. Kävelin Pietarinkirkon kuuluisalle aukiolle ja räiskin valokuvia kuin viimeistä päivää. Kaikkialla oli ihmisiä tuhatpäin, ja valtava satojen metrien pituinen jono kiersi aukion pylväskäytävässä basilikalle. Kysyin eräältä Vatikaanin matkamuistoja myyneeltä henkilöltä, miten pitkään jonossa voi joutua jonottamaan. Hän arvioi, että ehkä tunnin tai pari. En tosin ollut aikeissakaan ryhtyä jonottamaan etenkään, kun vatsani alkoi oireilla lounasaikaa. Ennen lounasta käväisin Vatikaanin postissa, joka oli pystytetty aukiolle mobiilisti pakettiauton tavaratilaan. Ostin postista puolellatoista eurolla arvokupongin, johon sain päivän leiman ja erityisesti Vatikaanin postin postileiman. Pistäydyin lounaalle Via della Conciliazion -kadun varrella olleeseen Universal Baariin, vaikka arvelin sen kalliiksi paikaksi niin lähellä Pietarinkirkkoa ja turistivirtojen varrella. Tilasin lounaspitsan ja menin miestenhuoneeseen pesemään käsiä. Pesualtaan päällä oli vain hana, josta sai vettä polkemalla jalalla lattianrajassa ollutta poljinta. Ravintolan lounas oli ihan syötävä ja litran vesipullokin tyhjeni hikoiltuani muutaman tunnin paahtavan auringon alla. Maksuksi ei käynyt muu kuin käteinen ja laskun loppusummaankin oli lisätty euro palvelumaksua.

Pietarinkirkko

Pietarinkirkko

Kuva
Matti Mattila

Täyttävän lounaan jälkeen nousin takaisin bussiin ja jatkoin kiertoajelun loppuun. Koko kiertoajelu kesti tauottomana puolitoista tuntia, mutta tällä kertaa poikkesin reitin varrella Vatikaaniin. Bussi vei turistit takaisin rautatieasemalle, josta kierrokseni alkoi. Jatkoin sieltä Via Nazionale -kadulle, jossa poikkesin Despar-supermarkettiin ostamaan litran pullon vettä 55 sentillä. Kadulla myytiin puolen litran vesipulloja eurolla eli nelinkertaiseen hintaan. Ravintolassa vesilitrasta sai pulittaa vielä enemmän. Suuntasin kulkuni seuraavaksi Trevin suihkulähteelle, jossa jälleen tuhannet turistit kansoittivat pienen aukion. Roomassa kaikkien nähtävyyksien ympärillä oli tyypillisesti aina tuhansia ihmisiä eikä siis vain satoja tai kymmeniä. Jonottaminen oli yleensä toivotonta, jos jonnekin halusi mennä. Valokuvasin upeaa suihkulähdettä ja sen veistoksia jonkun aikaa, kunnes käännyin Santa Maria Maggiore -basilikalle. Matkalla piipahdin pieneen Caffè Circi -katukahvilaan juomaan eurolla Cafe Americanon.

Trevin suihkulähde

Trevin suihkulähde

Kuva
Matti Mattila

Pitkän päivän jälkeen oli aika palata hotelliin. Kylmä suihku oli paikallaan läkähdyttävän ja hiostavan hellepäivän jälkeen. Loppuillan suunnittelin seuraavan päivän ohjelmaa ja etsin netistä inspiraatiota. Hotellin nettiyhteydet tosin alkoivat katkota kymmenen jälkeen illalla. Mitä ilmeisimmin moni muukin hotellivieras oli ajatellut samoin kuin minä, ja niin yhteydet taisivat ruuhkautua. Olin varaamassa pääsylippua Vatikaanin museoon ja Sikstiiniläiskappeliin, mutta nettiyhteys katkesi juuri, kun oli maksamassa ostoksia. Yritin sitkeästi uudelleen noin tunnin ajan, mutta jouduin luovuttamaan enkä siis saanut lippua netin kautta. Myöskään huoneen ilmastointi ei ollut päällä eikä lähtenyt automaattisesti käyntiin, kuten ohjeissa neuvottiin. Soitin vastaanottoon, josta heti vastattiin, että laite on nyt käynnissä. Samalla ilmastointi lähti käyntiin eli laitetta ohjattiin vastaanotosta käsin.

Julkaistu sunnuntaina 11.8.2013 klo 12:59 avainsanalla matkailu.

Edellinen
Interrail 2013 - osa 10
Seuraava
Interrail 2013 - osa 12
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä