Joskus kauan, kauan sitten satuin jostakin alennusmyynnistä ostamaan täysin heräteostoksena Ihmemaa Oz -elokuvan. Eipä tuo leffa tainnut muutamaa euroa enempää maksaa, joten paljon ei päähänpistoni kukkaroa verottanut. Filkan aihe ei ollut minulle täysin tuntematon, joskaan en tiennyt Ihmemaa Oz -lastensadusta muuta kuin otsikon. Tarinan kirjoitti yhdysvaltalainen kirjailija L. Frank Baum (1856-1919), ja se ilmestyi vuonna 1900. Sittemmin Baum tehtaili aiheen ympärille kaikkiaan viisitoista fantasiakirjaa. Ensimmäisen kirjan filmatisointia saatiin odottaa aina vuoteen 1939, jolloin valkokankaille saapui samanniminen elokuvamusikaali. Filmin pääosaa näyttelee Judy Garland (1922-1969), joka filmausten aikoihin oli vasta 16-vuotias.
Ihmemaa Oz -elokuva ei aikanaan ensi-iltavuotenaan ollut mikään kovin kummoinen leffatapaus. Elokuvajulisteessa sen sijaan julistetaan elokuvan olevan Technicolor-suursaavutus ja suurin sensaatio sitten vuoden 1937 Lumikki ja seitsemän kääpiötä -animaation. Filmi alkaa mustavalkoisena, mutta vaihtuu pian värilliseksi. Kieltämättä leffa on oikea värien ilotulitus ja varmasti oivallinen työnäyte Technicolorin osaamisesta. Kulisseissakaan ei ole juuri säästelty ja puitteet muistuttavatkin Hollywoodin kulta-aikojen spektaakkeleita, vaikkakin pienemmässä kokoluokassa. Varsinainen satu sisältää aikuismaisen opetuksen viisaudesta, sydämellisyydestä ja rohkeudesta. Pienenä yksityiskohtana filmistä voi mainita Yellow Brick Road eli keltatiilisen tien, jota pitkin elokuvan päähahmot kulkevat. Samainen tie innoitti vuonna 1973 kuuluisan muusikon Elton Johnin ja hänen sanoittajansa Bernie Taupinin kirjoittamaan nyttemmin ikivihreäksi kivunneen Goodbye Yellow Brick Road -kappaleen.
Alkuperäinen Ihmemaa Oz -elokuva on ehkä ajan hampaan haalistama, mutta sen sanoma on yhä ajankohtainen. Leffa kestää noin puolitoista tuntia, ja kyllähän sen katsoo jo pelkästään siksi, että voi vain ihailla, miten lähes kahdeksankymmentä vuotta sitten ja elokuvateollisuuden alkuaikoina jo osattiin aikanaan yleisöä hämmästyttäneet trikkikuvaukset. Filmin ehkä tunnetuin anti on kuitenkin parhaan laulun Oscar-palkinnon saanut Over the Rainbow -laulu, joka kuullaan itse asiassa jo aivan elokuvan alussa. Laulun on säveltänyt Harold Arlen (1905-1986) ja sanoittanut Edgar Harburg (1898-1981), ja se on yksi levytetyimmistä ja esitetyimmistä elokuvasävelmistä kautta aikojen. Suomeksi laulun ovat esittäneet lukuisat artistit nimellä Sateenkaaren tuolla puolen. Yhdysvalloissa kaunis sävelmä on valittu 1900-luvun parhaaksi lauluksi eikä titteliä käy kiistäminen. Ihmemaa Oz on nykyään yksi amerikkalaisen elokuvateollisuuden klassikoista, joskin sekä sen taustalla oleva fantasiakertomus että itse filmikin ovat tainneet jäädä suomalaisen elokuvayleisön vähemmälle huomiolle.