Maanmainio postilaitoksemme on useina vuosina valitellut postilähetysten määrän laskua. Kirjeiden määrä on vähentynyt vuosi vuodelta kuluttajien siirryttyä enempi sähköisiin kommunikointivälineisiin. Aivan toimettomaksi posti ei sentään ole joutunut, sillä postiluukkuni laulaa päivittäin niin, että saranoita saa olla rasvaamassa vähän väliä. Enimmäkseen luukusta putoilee mainospostia. Mainonnan suurkuluttaja on ehdottomasti K-kauppa, joka jaksaa muistuttaa minua lähestulkoon päivittäin. Jos K-kauppiaan tarjouslehtiä ei nyt ihan joka päivä tipahtele, niin muut kauppiaat muistuttavat olemassaolostaan sitten väliajalla. Laskeskelin, että kävelyetäisyydellä on ainakin neljän kaupparyhmittymän liikkeet. Näistä vain K-kauppa mainostaa muiden luottaessa ilmeisestikin asiakasuskollisuuteen tai sitten niillä käy kauppa ilman tarjouskirjeitäkin.

Tänään olin taas lähdössä työmatkalle kuten niin monena muunakin tavallisena aamuna. Sammutin eteisestä valot ja avasin ulko-oven. Rappukäytävässä oli pilkkopimeää, ja olin melkein kompastua johonkin pehmeään ja kahisevaan. Edelleen käytännössä valottomassa tilassa nostin sanomalehdeltä tuntuneen postin eteisen matolle odottamaan paluutani myöhemmin illalla. Arvelin postiluukusta pudonneen jälleen kerran jonkin K-ryhmän mainoslehden, jollaisia on aiemminkin tippunut aamuyön jakelun yhteydessä. Päivän mittaan olin ehtinyt jo unohtaa, mikä minua odotti eteisen lattialla, joten illalla astelin uudelleen tuon viheliäisen aviisin päälle. Valot sytytettyäni sain vihdoin selville, mikä tärkeä painotuote siellä minua odotti. Eräänlainen mainosposti se tämäkin oli, nimittäin ruotsinkielinen pääkaupunkiseudulla enimmäkseen vaikuttava Hufvudstadsbladet-sanomalehti oli päättänyt hankkia kaiketi lisää tilaajia. Postiluukusta oli jaettu minulle ja sadalle tuhannelle muulle kotitaloudelle ilmainen keskiviikon näytenumero.

Käänsin suorinta tietä lehden kakkossivulle ja aloin tavailla pääkirjoitusta. Tai ainakin sellaiseksi palstan levyisen lyhyen tekstin päättelin, sillä sen ohessa komeili lehden päätoimittaja Tommy Westerlund. Arvaukseni Höblän mainoskampanjasta ei mennyt aivan metsään. Lehti kosiskelee uusia tilaajia ja toivotteli tekstissään samalla nautinnollisia lukuhetkiä sekä uusille että vanhoille lukijoille. Ilmaisu "vanha lukija" on markkinoinnillisesti hieman kyseenalainen ja ahtaasti tulkittuna jopa syrjivä. Olisiko parempi puhua "nykyisistä lukijoista", sillä nämä ehkä iältään nuoret ja vanhatkin lukijat ovat sentään nykyisiä lukijoita ja sellaisina varmaankin halutaan pitää. Vanhoista asiakkaista tosin puhutaan mainonnassa ja markkinoinnissa yleisesti eikä tätä piintynyttä tapaa ole helppo muuttaa. Tänään saamani Hufvudstadsbladet tulee varmasti luettua eli tässä mielessä kyseessä on kerrankin hyödyllinen mainosposti. Totuus vain on se, että roskapostiksi tämäkin lehti aikanaan päätyy kantaessani sen jätepaperinkeräykseen.