Ennen vanhaan tavarataloissa soi taustamusiikkina leppeä ja rentouttava Muzak. Tätä instrumentaalista ja osin jazzahtavaa musiikkia kutsutaan toisinaan myös hissimusiikiksi ja easy listening -musiikiksi. Nyttemmin tavarataloissa soi usein päivän hitit ja toisin kuin ennen, ne soivat alkuperäisinä kappaleina. Taustamusiikki on tyypillisesti tutuista kappaleista sovitettu instrumentaalinen versio, jossa pääosissa ovat piano ja jousisoittimet. Silloin tällöin nykymusiikki soi niin kovalla, että minulle tulee oikein paha olo. Mielestäni kovaa ja raastavasti huutava artisti ei sovi tavaratalon taustamusiikiksi, sillä osa asiakkaista ahdistuu ja hermostuu, ja ainakin minä poistun silloin nopeasti kaupasta. Nykymusiikissa ei enimmäkseen ole mitään vikaa, mutta väärässä paikassa soitettuna se saa aikaan negatiivisia reaktioita asiakkaissa.

Löysin eräänä päivänä Spotifystä mukavaa hissimusiikkia. Beegie Adair on yhdysvaltalainen jazzpianisti, joka on levyttänyt tukun äänilevyjä trionsa kanssa. Adairin tuotanto on paljolti sellaista mukavan miellyttävää instrumentaalimusiikkia, jota kuuntelee mielellään taustalla tilanteessa kuin tilanteessa. Kappaleet ovat tuttuja melodioita, joita on sovitettu niin Beatles-sävelmistä kuin joululauluistakin. Musiikki on ihanteellista esimerkiksi kynttilänvalossa nautittavan päivällisen kanssa ja miksipä ei myös niin sanotuksi kutumusiikiksikin. Mukavaa musiikkia voi kuunnella tuntikaupalla Spotifystä, jossa valittavana on Adairin lähes koko levytystuotanto.