Hallituskriisi

Ruotsin vastavalittu porvarihallitus natisee vain reilun viikon olemassaolonsa jälkeen. Ministeri toisensa perään paljastuu pikkurikolliseksi. Milloin on jäänyt televisiomaksut maksamatta ja milloin syynä on pimeät palkat. Tietenkään tällaiset toimet eivät ole esikuvia kansalaisille. Toisaalta ne osoittavat ministerienkin olevan vain ihmisiä. Kukapa nyt ei yrittäisi mennä sieltä, missä aita on matalin? Nyt ilmenneet rikkomukset eivät ole suuria, mutta näitäkään ei soisi ministerin listalla olevan. Heidänhän tulisi olla lainkuuliaisia ja antaa käyttäytymisellään esimerkillinen kuva hyväksytystä toiminnasta sivistyneessä yhteiskunnassa.

Oppositio tekee nyt kaikkensa hankaloittaakseen porvarihallituksen toimintaa. Mielestäni on ala-arvoista tonkia ihmisten yksityiselämää näin syvältä. Oppositioon jäänyt Ruotsin sosialistien leiri osoittaa vain, miten huonoja häviäjiä he ovat. Heidän on tukeuduttava tällaisiin paljastuksiin, koska he eivät muuten kykenisi pelkillä poliittisilla avuillaan toimimaan oppositiossa. Tämäkin osoittaa, miten heikolla pohjalla sosialismi maailmassa on. Se on kaatunut jo moneen kertaan eri puolilla maailmaa, ja aina voittajaksi on selviytynyt markkinatalous. Luonnollisesti markkinataloudessakin on omat haittansa. Köyhät ovat todella köyhiä ja rikkaat ovat ökyrikkaita. Sosialismi ei kuitenkaan kyennyt tätä epäkohtaa poistamaan.

Toivoisinkin jo työrauhaa Ruotsin uudelle hallitukselle ja Fredrik Reinfeldtille ministereineen. Kansa on valinnut hallituksen rehellisissä kansanvaaleissa, ja tätä vaalitulosta on myös opposition kunnioitettava. Skandaalinkäryisiä paljastuksia kaivamalla oppositio samalla pilkkaa kansanvaltaa ja asettaa koko vaalituloksen outoon valoon. Ilmeisesti oppositio olisi halunnut voittaa vaalit epärehellisin keinoin, kuten niin monissa sosialismin ja kommunismi tahraamissa maissa on yleensä tapana. Ruotsi on sivistynyt valtio, johon ei luulisi tällaisten henkilökohtaisten asioiden kaivelemisen kuuluvan.

Julkaistu maanantaina 16.10.2006 klo 17:24 avainsanalla politiikka.

Edellinen
Elämä Wikipedian jälkeen
Seuraava
Supokevät